Nii hiljasta että rupesin ite kirjottaa ja muistuttaa että ny on kohta kesä oikeesti tulossa. Lumikinokset ei oo vielä kaikki lähteny, mutta vappu meni jo. Seuraavaks tullee juhannus.

Mitä teille kaikille kuuluu? Käykö täällä ennää kukkaan? Mikä sen Heidin kirjan nimi on kun en oo sitä missään kirjastossa nähny? Mitenkäs Hillan kirjotusprojekti etenee? Joko kohta saahaan lukea? Mitenkäs Hiukan kirjotusprojekti, eihä iha vielä oo valmista?

Haloo! Onko täällä ketää?

Anni

Olen näemmä päivän myöhässä. Se oli eilen jo. Vasta jokin aika takaperin selvisi (minulle), että tässä kuussa on tuo ylimääräinen päivämäärä, minkä joka neljäs vuosi karkausvuosi teettää.

Sitä halusin sanoa Elias Lönnrotista, että melkoisen työn teki hän. Kalevala on siitä merkillinen eepos, ettei sitä varsinaisesti kirjoitettu vaan se kerättiin kokoon. Pitkät keruumatkansa Lönnrot joutui jalkaisin taivaltamaan Itä-Karjalaan saakka. Vasta sieltä löytyivät ne joikaajat, joita Hämeessä ja Savonmualla ei enää näkynyt. Alueelle, joka ei ole milloinkaan Suomea ollutkaan, vaan mistä ei 1800-luvulla vaikuttanut sivistysvyöry vielä ollut hävittänyt perinteitä. Eestiläinen Oskar Kallas (Aino Kallaksen puoliso) teki samaa kotimaassaan joitakin vuosikymmeniä myöhemmin.

Mieltäni vaivaa ajatus. Jos tätä nykyä joku saisi päähänsä tunkeutua maakuntien katveeseen modernia Kalevalaa keräämään. Ei välttämättä värssykokoelmaa, mutta vaikka semmoista johon kerättäisiin ihmisten sepittämiä kertomuksia rivouksia jne. Tietysti kaikenkirjavia antologioita jo on olemassa. Mutta mikäli joku todella ottaisi ja lähtisi  sekä kärsisi nahoissaan päähänpistojensa seuraukset kuten nälkää.

Sellaista tuskin tullaan näkemään, vaan kovasti vaivaannuttava mielijohde. 

Sitäkin kiitollisempi sietää tänään olla, kun helmikuu loppuu kuin seinään. Toivottavasti keväästä ja kesästä tulee kaunis tai ainakin juhannuksena olisi vähemmän lunta.

Uuno Hiukka Koskella T.l 29.2.2012

Äsken päättyneet pressanvaalit ovat tuoneet aikamoista nostetta viime viikkoihini. Ei sillä, jotta olisin erityisesti liputtanut kummankaan ehdokkaan puolesta. Molemmilla kierroksilla toki äänestin. On ollut aikoja, joina on tuntunut, että olisi parempi antaa vain olla. Siirtyä suureen ja mahtavaan Nukkuvien Puolueeseen, joka vailla pienintäkään vaikutusvaltaa lienee myös näiden kekkereiden voittajia. Sen verran alhaisia prosentit ovat olleet.

Joka vaalissa on kuitenkin tullut lappuun piirrettyä vuoden 1997 perästä. En tarkoita kirkkovenettä.

Nosteella tarkoitan etupäässä sitä mielenkiintoa tapahtumien kulkua kohtaan. Tällaista ei ole kuin joka kuudes vuosi ja se on melkoisen pitkä episodi. Vuoden mittaan jo voi vaikka mitä sattua ja mihin suuntaan. Useasti lopputulemiin johtaneet tapahtumat ja käänteet ovat itse aikaansaannosta kiintoisampia. Maaliin päästyä nimenomaan muistellaan kilpailun vaiheita ja pian on ovella jo uusi koitos kaikkine vaatimuksineen.

Vasta 12. pressa maahan valittiin. Historian katsannosta ei instiuutiota järin vanhaksi voisi sanoa.

Suomen valtiopäämies on tätä nykyä lähinnä symbolinen hahmo, joka käy ulkomaanmatkoilla, maakunnissa avaamassa maatalousnäyttelyitä ex cetera. No ulkopoliittisesti hänellä aikalailla merkitystä on ja toisekseen väliä myös vanhemman väen silmissä, jotka ovat nähneet sekä muistavat Kekkosen ajan.

Itse synnyin silloin, kun "Urkki" oli vallassa, joskaan en millään siitä ajasta voi mitään muistaa. Siitä huolimatta UKK on minulldekin Se Presidenttien Presidentti, jota ilman moni asia voisi maassa olla paljon huonommin tänä päivänä.

Uuno Hiukka Koskella Tl 6.2.2012

... Ilman sähköä nimittäin. Myrsky tuli Norjasta saakka aiheuttaen Tapanina itse kunkin elämään pikku myllerryksiä. Vieläkään ei ole sähköjä saatu kaikille maassa palautettua, meillekin palautuivat keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Silloinkaan ei voinut vielä tietää, miten pitkään joutuisi otsalamppu päässä kuljeskelemaan ehtoisin ja kaikenlaisia muitakin komplikaatioita ilmeni. Tällaista en muista ennen kohdalle osuneen. Välistä saa jokainen tykönään luonnolta muistutuksen, ettei asioita sovi pitää aina niin itsestään selvinä. Eritoten semmoiset ihmiset, joilla arjessaan on taipumus tuudittautua ajatteluun kaikkivoipaisuudesta.

Henkilökohtaisesti minulle teki tuo hyvää. Liikaa nettiä, liikaa kaavoihin kangistumista. Jonkinmoinen ryhtiliike, sanoisin.  

Päivät ovat vuodenvaihteen vaiheilla lyhkäsiä. Anno Domini 2012, jonka erään muinoin Etelä-Amerikassa suoritetun ennustuksen mukaan pitäisi olla ihmiskunnan viimeinen, lumettomana valkenee. Ilmeisesti myös kostean sohjoisena.

Uuno Hiukka Koskella Tl 30.12.2011   

Missä te kaikki meette ja mitä teille on tapahtunu? Täällä sivulla on iha hiljasta.

Sen verran ite kerron että oon muuttanu Haapaveelle ja oon edelleen työttömänä. Päivät kuluu koneen ääressä eikä täällä netissäkää oo mitää mielenkiintosta enää neljännen viikon jälkeen ku täälläkää blogissa ei kukaan käy tarinoimassa.

Kertokaa teki ny jotaki. Esimerkiks että mite kesä meni, näittekö kettään meijän porukasta ja opiskeletteko vai ootteko töissä jossaki. Mitä mieltä ootte Essin ja Heidin kirjoista jos ootte lukenu/lukemassa? Mulla on menossa Sinuhe epyktiläine ni aattelin sen kahlata läpi ennen ku alotan tuttujen kirjoja lukkee.

Anni

Helteet riivaavat jo kesäkuussa. Pyöräillessä lyhythihainen paita liimautuu lähestulkoon selkänahkaan kiinni. Sateita ja ukkosia iskee varmasti pitkin suvea, vaan taitaa ne pahimmat paahteet vielä edestään löytää. Elokuussa kukaties.

Kirjoitustöitäni sillä ei juuri ole vaikutusta. Siltä osin toukokuu aika rattoisasti kuluikin. Orastava putki katkesi sen viimeisenä päivänä - noin viikon ajaksi ja hölmöstä syystä. Ikävältä tuntui se joka tapauksessa.

Se seitsemän vuorokautta olikin taas kärvistelyä perimmäisten asioiden vaiheilla. Onhan tämä ennenkin koettu ja ennenkin on vaikka minkälaisesta suosta noustu ja toisaalta taas katkeruutta sekä pelkoa siitä, että joko on tie pystyssä lopullisesti.

Enin mielipaha ei kumpua keskeytymisestä saati menetetystä aikamäärästä, vaan itsekurin ja rutiinien romahtamisesta. Ne ovat kohdaltani seikkoja, jotka eivät koskaan milloinkaan ikinä suhteellisiksi muutu.

Ne ovat kantava seinä ja kivijalka, joiden varaan työn eteneminen rakentuu.

Menossa on 4. versio samasta tarinasta, jonka parissa on kohta 18 vuotta pakerrettu. Niiden saatossa on ollut periodeja, jolloin on menty eteenpäin merkittävästi vaan myös jaksoja, joina sen on vain annettu olla. Väliin mahtuvat viimeinen vuosi yläasteella, oppisopimuskoulutus, varusmiespalvelus ja paljon paljon muuta, vaan kas kummaa, yhtäkään vuotta ei ole ohi kiitänyt, etteikö jotakin olisi tehty - eiköhän se vähän sillä lailla ole, että ihminen on eri aikoina eri asioista kiinnostunut.

Kun näin pitkään yhtä on väsätty, kyse ei välttämättä ole surullisen kuuluisasta Iisakin kirkosta. Se voi olla myös jonkinlainen kehityskaari. Kokeilevasta aloittelijasta vähä vähältä kohden parempia näköaloja.

1. ns. vihkoversio valmistui muistaakseni 1996, toinen 2005 ja kolmas, jonka tekovaiheita ehkä monet tähänkin blogiin kirjoittelevat aikoinaan todistaa saivat, 2008. Siinä on kolme osaa ja tällä hetkellä lähenen ensimmäisen loppuvaiheita. Muutokset edelliseen versioon nähden eivät tule olemaan merkittäviä, toivottavasti kuitenkin parantavat sisältöä.

Vasta tänään rohkenin ruveta uutta flowta herättelemään. Mitään onnistumisen tunnetta en saanut. Tosin en semmoista odottanutkaan.

Eivät nuo kello kaulassa saavu.

Mitä jatkoon tulee, siitä ilmoittelen myöhemmissä vaiheissa.

Hyvää, lämmintä ja aurinkoista kesäkuuta itse kullekin toivottaen!

Uuno Hiukka 

Koskella Tl   6.6.2011

 Älä sano lapsen nimeä ennen kastajaisia, enkä sanokaan. 

Täällä sataa lunta, myöhästyin (ei niin epätavallista) luennolta.

Yhtenä päivänä hiihtolomalla kirjoitin jotain kaksitoista sivua ja minun opettaja luuli, että kirjoitin koulujuttuja. Minua vähän nauratti, mutta en viitsinyt kertoa hänelle, että se olikin yksi toinen juttu. Ja mikä siinä on, että kun pitäisi tehdä opinnäytetyötä, niin IkuisuusprojektiTM kiinnostaa taas niin hulluna.

Käsikirjoituksessa on jotain 80 sivua. Tahtoisin ottaa lisää lomaa ja upota siihen. Viikon hiihtoloma ei vielä tuota tarpeeksi. Minä liityin sitä varten Nuoren Voiman Liittoon. Sitten kun saan sen valmiiksi, niin lähetän. Nyt uskallan jo ajatella, että saan sen joskus valmiiksikin. Pelottava ajatus. Yhtenä yönä heräsin keskellä yötä ja ajattelin, että tulenkohan hulluksi. Olin kirjoittanut näin: Heräsin aamulla ja menin koneelle ja kirjotiin yöhön asti ja menin nukkumaan ja heräsin ja menin koneelle ja kirjoitin yöhön asti jne. Sitten yhtenä päivänä tapasin ystäviäni, enkä paljon keksinyt sanottavaa ja sitten sanoin, että anteeksi olen omissa maailmoissani. Sitten menin takaisin kotiin kirjoittamaan. Pitäisi löytää joku kultainen keskitie. Miten se käy? 

Muutenkin, orastava olemisen kriisi. Tuntuu, että alan olla vanha, enkä tiedä mikä minusta tulee isona. Opiskelen ja se on kivaa, mutta kun kirjoitan käsikirjoitusta ja sitten ajattelen, että minähän haluan olla kirjailija. Sitten mietin, että voinkohan olla molempia ja siihen vielä päälle jotain muuta. Miksi päivät on niin lyhyitä. 

Entä te? 

Hilla

Nyt kerron, kuten lupasinkin, että julkkarit ovat lauantaina  12.2.2011 klo 20-22  Huutomerkki Ry:n Musteklubin yhteydessä Oulussa Nuclear Nightklubilla.

Täältä löytyy lisätietoja.

Tervetuloa!

HeidiR

Kaikkeen ei elämässä ole syytä suhtautua vakavasti.

Ja on ihmisiä, jotka eivät koskaan suhtaudu vakavasti mihinkään. Outoa kyllä, huolista vapaat ja toisaikaiset harhailijat useimmiten pääsevät vähemmällä, vaikkeivat pitkään eläisikään.

Uuno Hiukka                                                           19.1.2011

Samaa todistaa myös tämä alla oleva Juice Leskisen Haetarirock.

Se on vuodelta 1980 ja löytyy levyltä Viidestoista yö(Tauko III). Biisi on sangen murteellinen ja pahoittelen sillä saralla esiintyviä epätarkkuuksia.

No kato haitarinsoittaja syntyi siis

vuonna viiskytäneljä tai viiskytäviis

rasvainen kiehkura kruunasi pään

kun konttasi ulos hän äidistään

sano: minen en rupee tutin kanssa tupeloimaan

pannaanpa äitmuori kurtusta soimaan

se Haetarirock

Opinnot hylkäsi vaivalloiset

luvut ja laskut. Ja aina kun toiset

juoksivat, hyppivät, työnsivät kuulaa

soittaja lauleli: piipaapaluulaa

ja Haetarirock

Selvisi hän rippukoululle asti

siihenkin suhtautui leppoisasti

pastori huokaili: voi sitä järkee

uskontoläksy on saatanan tärkee

no mittee se pastori lapsia vainoo

mulle on uskontoläksyistä ainoo

Haetarirock

Intissä pistäysi sähköttämässä

tiitatataataa - hän oli ässä

vääpeli kehaisi: huomasin taitos

kiinnostaisiko koulutuslaitos

no eipä se kiinnosta kersantin jämä

riittävä ylennysmerkki on tämä

Haetarirock

Synkimmät yöt ja huomenet valkeet

rokkia puhkuivat haitarin palkeet

sävelet tuhannet tulimmaiset

itketti miehet ja hurmasi naiset

mut seuraan ei mennyt vaan vastaan haras

seurana mulla on kaikista paras

Haetarirock

Kuolipa viimein haitarin ääreen

hitto vie, veritulppa änkesi sääreen

soittaja silmänsä sulkee ja laukoo:

joko ny saatana soimasta taukoo!

Haetarirock

Hautajaispäivänä tihkusi vettä

silmät ne säästyneet ei kyynelettä

soittajatoverit arkkua kantaa

pastori lapioi kauhalla santaa

Kittilän kuoro soi kielellä saamen

onko nyt loppu ja onko nyt aamen

Haetarirock

Kanttori lukaisi otteita psalmista

pastori vittuili: tulipas valmista

asennon ottivat juhlavan hartaan

kukkoina tallaten haudan partaan

soittajatoverit itkua vääntää

soittaja hautansa pohjalta ääntää:

no painu jo perkeleen pastori hiiteen

lähetkö heti vai laskenko viiteen

näinköhän tappaisit riemujen tuojan

ihan kuin kolkkaisit elämältä luojan

no lue se kirja ja pura se risti

elämän suolaa on bluesi ja twisti

ja Haetarirock

Onko siitä tosiaan neljä vuotta?

Neljä vuotta siitä, kun istuimme kivikoulun nahkasohvilla haaveilemassa tai ahdistumassa tai nauramassa tai syrjäytymässä tai ihan mitä vaan! Muistan sen ajan aina siitä, että siellä sain olla oma itseni ensimmäisen kerran ja luvan kanssa.

Minulta on siis ilmestynyt runokokoelma. Siinä on vanhoja tuttuja runoja hiottuna uudelleen ja siinä on myös ihan uusiakin runoja. Kaikki neljän vuoden ajalta. Muutaman runon siemen on ajalta ennen taidekoulua.

Kokoelman nimi on Syntymä. Muistatteko, kun esiinnyin yhtenä kritiikkikeskiviikkona turkkiin sonnustauneena pidellen eebenpuista patsasta? Lausuin runon tirisevästä syntymästä. Nimi tulee siitä runosta.  Sekin on siinä uudelleen hiottuna, lyhennettynä, tiivistettynä.

En löytänyt kustantajaa. Luovutin noin 10 kustantamon jälkeen, ja päätin omakustantaa kokoelman BoD:n kautta. Mieluummin itse kuin jonkin ihan pienen kustantamon kautta. Niin koin parhaaksi. Kirjat painetaan tai oikeastaan tulostetaan Saksassa. Niitä tehdään sitä mukaa kuin niitä tilataan. Omat kappaleeni on juuri saapunut Suomeen. Pian ne ovat Limingassa. Ehkä jo huomenna pitelen kirjaa käsissäni.

Tein kokoelmaan varten omat kotisvut: http://heidirundgren.jimdo.com/

Laitan sinne aina lisää tietoa, kun sitä kertyy. Esimerkiksi arvosteluja.

Kirjaa voi tilata BoD:stä tai Suomalainen.comista tai Levykauppa Äx:stä tai Suurikuu.fi:stä.

Mutta sitä saa minultakin, ja vain minulta siihen saa nimmarin. Laittakaa postia minulle, jos haluatte kokoelman 5 euron hintaan.

Ajattelin myös elvyttää runonlausuntaharrastukseni. Kyllähän sitä kirjaa nyt pitää käydä esittelemässä tilaisuuksissa. Ja julkkaritkin pitää järjestää. 

Tämä on tehnyt hyvää, kun uskalsin ottaa taas yhden uuden askeleen. Olisinhan voinut pitää käsikirjoitusta vuosikausia valmiina laatikossa odottamassa "parempia aikoja".

Nyt kun olen saanut yhden kokoelman käsistä, voin alkaa kirjoittaa seuraavaa.

Älkää unohtako unelmianne.

Hyvää uutta vuotta 2011 kaikille!

HeidiR