Otsikko viittaa siis etsityn sotarikollisen Radovan Karadzicin äskettäiseen pidätykseen entisessä Jugoslaviassa. Pinttyneen tapani mukaan luin sujuvasti väärin erään lehtikirjoituksen. Vaihtoehtoparta. Melkein kuin Batistini-parta. Oikeasti siinä luki vaihtoehtoparantaja.

 Kuvitelkaa, yksi maailman etsityimmistä miehistä - oikea murhakäskyjen antaja - löytyy ja muistuttaa hippikylän seremoniamestaria. Minusta hän näytti kuvissa varsin inhimilliseltä ellei jopa sympaattiselta. Suuruuden, vai pitäisikö sanoa julmuuden päivinään, hänen kerrotaan olleen ylimielinen ja turhamainen ja eritoten se oli näkynyt hänen kampauksissaan. Ei se ole ihme, että hän on ammatiltaan psykiatri. Hänellä on siitä oikein paperit ja Amerikasta asti. Sen sijaan on suurempi ihmetyksen aihe mielestäni on, että hän lisäksi runoilija ja lastenkirjailija.-                                                                                                                                   

 Niin niin, olihan se Aatukin kuvataiteilija ja kirjoitti yhden kirjankin kun oli posessa. Ja Aatu väitetään myös perustaneen paskahuusiinsa pienkirjaston jossa oli sitä peruskamaa: Goethea, Nietzschseä, Hegeliä ja muita. Stalin kirjoitti itse oman elämänkertansa. Mutta millaisia ovat Karadzicin lastenkirjat. Niitä on kuulemma oikein julkaistu, ei tiettävästi kuitenkaan suomennettu.

 Etsityillä ihmisillä on usein parta. Saddam Husseinilla oli. Karadzic (vaikeita nämä eteläslaavilaiset nimet kirjoittaa) löytyi hippihenkisenä joulupukkina, Osama bin Ladenilla, joka on yhä teillä tietymättömillä, on myös pienimuotoinen pölyharja.

Myös allekirjoittaneella tuppaa partakone jäädä usein pitkäaikaistyöttömäksi. Voi olla, että kun minä pitkän pitkän ajan päästä taas jostain ilmestyn, niin miltähän vaan minäkin näytän.

Toivottavasti se ilmestyminen ei tapahdu Haagissa.

                                                                           Uuno Hiukka Koskella Tl 23.7.2008 

Täällä sitä ollaan, hyvin ansaitulla kesälomalla.

Näin unta että kaikki oli niin ku sillon ennenki. Istuin omalla paikalla sohvan nurkassa ja kaikki oli hyvin. Noh, eipä taija olla mutta kuitenki se on merkki siitä ettei teitä oo helppo unohtaa.

Toinen uni oli sitte oikee painajaine. En osannu kirjottaa, en yhtää mittää. Yritin Herra Jestasta, ei mittää; yritin lyhyttä proosaa, ei vieläkää mittää; yritin ommaa nimmee, ei sitäkää. Apua mikä katastrooffi jos ei ois ollu unta. Katotaa millo kirjottamine ei onnistu, sitä ku en oo vieläkää saanu aikaa kirjottamiselle vaikka lomalla oonki jo toista viikkoo.

Toivottavasti teillä on paremmin.

Anni

Totuus Lola-kissasta! :D

HeidiR

Mitä tämä kuva tuo mieleen? Mitä ajatuksia, tunteita tai kysymyksiä?

HeidiR

Piiloudumme naamion taa
kohdataksemme
muut naamioidut ihmiset.
Ja sitten meitä ihmetyttää,
miksemme osaa rakastaa,
miksi olemme yksinäisiä.
Eshin

Olen tässä lueskellut iltaisin taidekouluaikaisia luonnoskirjoja. Nyt hyvää aikaa ja rauhaa. Kultaiset sormukset on otettu sormista ja laitettu kiviselle lautaselle syrjään. Kodissa on enemmän tilaa. Tulevaisuus on avoin.

Ihmettelen miten olen osannut kirjoittaa kaikesta tästä jo vuonna 2006. Olin menossa kohti omaa totuuttani, mutta sitten vetäydyin takaisin sinne mistä olin tullutkin. Täytyi levätä ja kerätä voimia. Odottaa oikeaa aikaa. Melkein hukuin likaiseen, seisahtuneeseen veteen.

Nyt on oikea aika. Nyt voi antaa veden virrata vapaasti.

Tässä pieni pätkä mustasta luonnoskirjastani. Päivä oli lauantai 23.9.2006 kello 10:00.

"Rehellisyys on tuskallisinta mitä on, mutta ilman sitä ei ole mitään. On vain kulissi kulissin jälkeen.

Rehellisyys on naamioiden välissä. Se pilkahtaa sieltä siinä vaiheessa, kun laskemme ensimmäisen naamion asettaakseemme seuraavan naamion paikoilleen. Kumpi taistelee kumman kanssa? Vetääkö naamio itsensä päälle ja tulee ilman taistelua? Vai ihminenkö kutsuu uuden kuorensa, valeturvan suojan.

Mitään ei saa jättää puolitiehen!

Juuri siinä vaiheessa, kun epäröimme, menetämme yhteyden itseemme ja pirut ja enkelit tulevat supattamaan korvaamme. Toinen vetää syntiin, toinen ulkokultaisuuteen.

Pois molemmat! Pois!

Veden päällä voi juosta, jos uskoo siihen ja juoksee lujaa.

Mikä on pahuus? Olenko laskelmoiva ihminen, joka satuttaa muita edetessään elämässä? Vai olenko liian rehellinen, läsnäoleva ja aito ihminen, joka ei voi sille mitään, että satuttaa muita eläessään?

Minun täytyy siis elää yksin. En voi sitoa enää itseäni keneenkään, koska niin on.

Minun elämäntienä on olla riippumaton. Olen ollut niin kauan riippuvainenm, ja minusta on riiputtu. En voi olla tilivelvollinen kenellekään muulle kuin itselleni. Olen yksinäinen susi.

Ei, en ole yksinäinen susi.

Kohtaan muut aidosti, kohtaan itseni aidosti. Se pelottaa."


Noin kirjoitin 1,5 vuotta sitten. Nyt olen jälleen tässä.

HeidiR

....ainakin TV1:n Kulttuuriuutisten perusteella. :P







terv. HeidiR

ps. Kuvat napattu täältä.

 Kahden vuoden rupeama Limingassa lähenee loppuaan. Enää tämä ja seuraava viikko. Sitten eräs vaihe elämässäni on ohi. Tämä vuosi ei ollut yhtä hedelmällinen kuin viime vuosi oli, mutta mielestäni olen tehnyt kaiken, minkä olen ehtinyt, voinut ja halunnut tehdä. En jaksa märehtiä, että olisi voinut saada aikaan enemmän ja parempaa. Tänään olemme lukeneet toistemme kansioita ja koettaneet antaa kritiikkiä toisillemme. Se on ollut vaivalloista. Kukaan ei tahtoisi perustella mitään.
 Tekeminen on kivaa mitä taas kaikenlainen tonkiminen ja mussuttaminen ei ole.

 Mutta palatakseni sulkeutuvaan ympyrään. Vuosi on ollut kohdaltani ongelmallinen. Henkilökohtainen huippukohtani ajoittuu vuodenvaihteen molemmin puolin. Silloin oli kotona kirjoittamassa. Sain käsikirjoitukseni kolmannen version päätökseen. Kotona kirjoittaminen sujui, Limingassa se ei jostain syystä ottanut onnistuakseen, mikä taas hyvin pitkälti omintakeisista työskentelytavoistani.
 
 Ja sitten ilmoitusasia: lähden keskiviikkona aamulla Limingasta kohden kotia. Vien talvikamppeita ja muuta tavaraa pois, jota on hirveä määrä kertynyt kämpille. Palaan takaisin päätösviikolla, mitä ilmeisimmin pahimpaan siivoustohinaan. Ensi viikolla tyhjennämme koulun tietokoneista ja muusta kalusteista.

Kuulemani mukaan kirjoittajalinja muuttaa ensi vuodeksi veistolaan paremmin muun opiston yhteyteen ja vaikken tätä muutosta itse pääse todistamaan, pidän sitä pelkästään myönteisenä asiana. Kivikoulu oli kyllä ihan hyvä työtila, mutta hyvin etäällä ja eritoten talvella ja syksyllä karmiva paikka, jossa kukaan ei halunnut olla yksin. Joten kun ensi vuoden linjalaiset alkavat urakkansa veistolassa, uskon heillä olevan ainakin sosiaalisesti helpompaa siinä muun opiston yhteydessä.

 En tunne haikeutta. Nämä kaksi vuotta täällä Pohjois-Pohjanmaalla ovat antaneet muutamia välineitä jatkaa harrastusta ja siitä kiitos. Sen sijaan mitään elämääni liittyviä suuria propleemeja ne eivät ratkaisseet . Kaksi edellistä kesää olen vain kirjoitellut, ollut liikkeellä ja paistatellut auringossa, nyt on edessä töiden hakeminen, vaikka tahtoisinkin jatkaa vapaana kirjailijana ilman sen suurempia murheita aineellisesta hyvinvoinnistani. Minulla ei ole korkeaa käsitystä suomalaisesta työelämästä, jollaisessa itsekin olin mukana 10 vuotta.

Uuno Hiukka

Hmmm...

Hymyilen salaperäisesti ja vilkutan teille.

HeidiR

Vai pittaisiko sanoa Therekismos ;)...

(ihmiset kylla hermostuu ku mia kirjoitan tanne kokajan muttah, potkikaa miua sitten :p)

Dooh, joo eipa kait siina. Ollaan oltu tassa Agia Marinassa, Haniassa nytte gaverin kaa abauttia 2 paivaa. Laskeuduttiin lentokonneella (hui, hurjaa!) tosiaanki pari paivaa sitten, elikkas torstai-iltaa klo 11. Kello aika taalla ja sialla Suomessa on sama. Outoa ku ei voi kayttaa a ja o-kirjaimia. Mudda. Nopeastikkos tahan tottuu. Olen nytten, ja istuksin taalla parhaillani erasta baari|kahvilaa, vieressa tossa livertaa joku undulaatti hakissa :D Jeph jep. Mitahan taalta|tasta paikasta voisi sanoa, muutaku Wau. Hieno :P Eikiat shiina, kaunista, runsasta, viheriaa kasvillisuutta, erikoisia puita, vakkyroita pensaita joka puolella. Janna, tihea ilma ja haju. Hyvin sakea.Viimeksi jossain tallaisessa paikassa, tai edes lahellekkaan tallaista paikka olen ollutki sitten 9 wee. Mudda. Liikenne taalla onkin sitten ihan eri juttu, se ompi ihan taulapaista. Tyypit viiltaa autoilla|mopoilla vaan menemaan ilman mittaan kasitysta noppeusrajoituksista :p Tai mahd. sellaisista. Haatyy varoa liikkeitaan, ettei alle jaa. hui. 

Hjoo. Mitahan muuta. Ollaan syoty taalla tannaan hyvvaa hampurilaista jonka ystavallinen baarimikko myolle teki :D tassa asken. Eikait shiina. Ihmiset taalla o aika flirtteja(miehet) ja huutelee autoista ja ikkunoista, jos pikkasenkaan lyhyempi hame sattuu vilahtaan :D Hjoo o. Asteita taalla on abauttia keskimaarin 20-24C. :P We are lucky :)

Midahan muuta. Ainiin, janna juttu. Taalla tullee aamulla herattya suhteellisen aikasin. Joskus klo 8-9.Riippuen|johtuen|liittyen kenties auringosta joka aikaste myas nousee :P Kaveri nousee ohtamaan aurinkoa parvekkeella yleensa klo 7 alkaen. jeb. Siivoojat saapuvat tanne jokaikinen paiva (ilmeiseti) putsaamaan ja jarjestelemaan myon hotellihuoneita. Jei.

Ollaan kayty ostoksilla mm. lahimarketissa missa on ystavallinen vanha herrasmiesmyyja. Ossaan jopa sanoa sille afgharisto. Mika meinaa kiitosta. Ihmiset o taalla yleisesti ottaen hyvin ystavallisia, ja tervehtivat hymmyilevat aina leveasti vastaantullessaan. :P Ollaan oltu hotellin turkoosin varista vetta sisaltavalla uima-altaalla(tai sen aarella) ohtamassa aurinkoa, ja jopa pulahin siihen altaaseen hieman. Hui. Meri on ihan tassa lahistolla (abauttia sata metria) ja rantaa jatkuu vaikka ja kuinka pitkaan. Aurinkoa ja lampo o pistavaa, jos kauan samassa paikassa on :P

HMudda joo. Maapas nytten lahen tasta, vois larista vaikka koko illan :P kaveri oottaa viaressa, ja miulla aiga loppuu :) Hmutta. eikiat siina. Koettakeehan parjailla siealla ystavat hyvet :)

Lisakuulumisia kirjoittelen ommaan plokiini jota kukkaan eimuista :))) ADIO...!

Huh. Mikä päevä. Jopa jottain tullut saatua, aikaan, silti. Ehkä. Joo.
Kevät.
Hnii? Mitä mulla oli asiaa? En muista, enää oikeastaan. Muisti on hatarehtinut, jostain syystä. Syytä jota tiädä en. Hjoo. Niin, olen saanut jottain aekaan. Siitäkö mun piti puhua? Eipä väliä. Olen käynyt danssademassa, eli siis tanssahtelemassa tuolla nukun tilloilla (ties, jo kuinka ja monennetta kertaa)
Ollaan jo kun vanhoja tuttuja noitten vastaanottohemmojen kanssa. "Ja monta kertaa tälle päivälle?" Ja "Laurahan tullee koko päiväksi, eikö??" Virnistys. Ei sentään, maksaa ihan liikaa.
Niin ja hommasin ihtelle vihdoin ja viimäin laulunopetustunnin. Jei. Siis tunnin vaan. Huomenna ompi, tai siis tappaan tän kyseisen naisen(joka opettaa) jopa kahteen kertaan oho. Ensin jutustellaan, sitten tutustellaan, ehe. Keskustelua, ja laulua. That's the way i like it. (se oli kyllä nii peloittavan kuuloinen puhelimessä, etten tiijä, uskallanko mennä)

Hdii, mitähämmuuta, emmuista ennää...Emmuista ennää oliko tässä ees pointtia :D
Grääh. Kauhia hinku essiintymään, jonneki, ihan mihin tahasa. Grääh :p
Entiijä, no. Ainaki oon itteni ilmoittanut, tai jossei ilmoittanut, nii kummiski ilmaissut haluni (tännään) päästä ehgä tohon Oyt:hen, tai sitte haukiputtaan teatteriin, grääh :) Siis harraste. Ei täälläkään niin hirviästi noita oo. Siis teattereja. Muddah, rohkea rokan syö tahi jottain :p eiku.

Hnii, ja laulamaanki ois kivvaa päästä ;)) Siis jossaki vaiheessa johki, ihka oikeelle elävälle yleisölle! ;P helei. Eikä pelekästään noille paperiseinille, tahi mp3:lle! : P haahaa. Turrhauttaa.

Olen tässä myös joitaki runojahi yrittänyt saaha parempiin  kuosiin, muogattua, jne. Jos joku tietää hyvän ohojeen, hyvvään pitkäjänteisyyteen, nii olokoot hyvä ja kertoko! :P
Hmudda. Eipä tässä, mulla muuta. Sen kummempia jorinoita :) Ilmotelkaahan ittestänne. :) Graah. Korppikotka poistuu, johon valonsäteitä iskenyt.