Jälleen kerran palaan menneisyyteen. Kaivelen vanhoja, semminkin kun pitäisi sellaiset hommat jättää arkiologeille. 1980-lukua olen käsitellyt jo aiemmin, noin ympäripyöreästi ja etupäässä myönteiseen sävyyn, mutta eräs sen vuosista jäi historiaan erityisen katastrofaalisena.

1986 Helmikuussa murhattiin Ruotsin silloinen sosiaalidemokraattinen pääministeri Olof Palme. Aikanaan ylistetty ja suht pienen kansakunnan edustajaksi maailmalla melkoisen hyvin tunnettu, mutta myös kiistelty ja ristiriitainen henkilö politiikassa ja yksityiselämässään. Sanottiin, että hänen ohessaan surmattiin nk Kansankoti. Kaiketi lopullisen symbolisesti siten kävikin, vaikka nimityksellä Kansankoti itseasiallisesti kuvataankin 60- ja 70- lukujen länsinaapuria, jossa työtä, vaurautta ja yhteiskunnallista vakautta riitti siinä määrin, että sinne suomalaisiakin pilvin pimein paremman elämän perään siirtyi.

Sittemmin useat Ruotsiin liitetyt illuusiot ovat särkyneet. Yksi kerrallaan. Ei vähiten se turvallisuuden tunne.

Suunnilleen samoihin aikoihin alkuvuodesta räjähti avaruussukkula Challenger melko pian laukaisunsa perästä miehistöineen. Teknologinen kehitys tuntui sekin pysähtyvän kuin seinään ja ihminen joutui TAAS miettimään oman erinomaisuutensa uudestaan, vähän samaan tapaan kuin Titanicin uppoamisen jälkeen 1912.

Avaruuden valloitus pysähtyi vuosikausiksi. Vasta nyt sitä on uskallettu taas herätellä, ambitiot, eihän niistä eroon pääse.

Huhtikuussa räjähti Tsernobylin ydinvoimala Ukrainassa, joka tuolloin kuului vielä Neuvostoliittoon. Säteilyt sekä myrkyt levisivät ympäri Eurooppaa ja maailmaa, jo hyvän aikaa ennen kuin N-liitto edes myönsi mitään tapahtuneen. Yhdysvalloissa Harrisburgin ydinvoimalassa kävi tosin lievästi kalpaten jo 7 vuotta aiemmin, vaan vasta tässä tapauksessa (pölyn laskeuduttua) alettiin avoimesti keskustella ydinvoiman vaarallisuudesta, turvallisuudesta ja tarpeellisuudesta. Puhutaan yhä, kun sinne Olkiluotoonkin yhtä lisää pystytetään. 

Suomi sen kun lisää, kun toiset maat vähentävät tai ainakin harkitsevat ydinvoimaa vähentävänsä. Tiedoksi mainittakoot, etten lukeudu itsekään ydinvoiman kannattajaksi, jotta tuliko tämä nyt kyllin kirkkaasti selväksi!

Elokuussa kuoli puolestaan Urho Kaleva Kekkonen. Maamme pitkäaikaisin presidentti ja varmaankin ainut kansainväliset mitat täyttävä valtiomies viime sotien jälkeen saati koskaan. Hänkin kiistelty ja ristiriitainen. Hänen kuolinuutisensa muistan hämärästi niin, että siitä tuli pitkiä uutislähetyksiä läpi päivän, silti niinkään tajuamatta UKK:n merkitystä kaikessa laajuudessaan.

Kekkosen hautajaisetkin näytettiin televisiossa, luonnollisesti. Niihin muuten sisältyi eräs kiintoisa seikka. Sieltä puuttuivat ulkovaltioiden valtionpäämiehet, kuninkaalliset sekä arvovieraat lähes kokonaan.

Syytä en tiedä, mutta Palmen hautajaisista ne tiettävästi eivät puuttuneet.

Vain muutamia viikkoja aiemmin olin aloittanut ala-asteen ensimmäisellä, ikäni puolesta tuolloin jonkinlaista mielipahaa sekin oli edustavinaan. Ei enää jäljestäpäin, sitä paitsi en enää noista ala-asteen ajoista paljoa muistakaan.

Uuno Hiukka Koskella TL 30.7.2016