Ohitin eilen Kivikoulun huomaamattani. Oulun ollessa käden kosketuksen päässä, havahduin. Ikkunasta tuijottaminen ei kuitenkaan enää auttanut. Ehkä olisin vain alkanut itkemään, jos olisin nähnyt keltaisen elämän.

Katselin Tampereen rautatieasemalla raunioita. Ne vilkuilivat kelloa, tuijottivat junarataa pitkälle Helsingin suuntaan, kaivelivat taskuistaan aikatauluja. Inttipoika istahti maahan lähelle minua. Kirjoitin päiväkirjaa ja luin Reginaa. Kirjaan kaikki ärsytys sinähetkellä, lehdestä erotiikkaa. Junan ollessa tunnin myöhässä, joutuivat ihmiset kuluttumaan stressiin yhden lisätunnin elämästään.

Tunnen yhä eilisen itsessäni. Muistan kokemukset, näen tapahtumat. Vieläkin minussa jälki varjona iholla.

 

Ylhäältä näkee latvat, vihreän runsauden. Katulampun punaruskean muodon. Mustan nahan metallipiikit ovat tylppiä pyörökolmioita. Sohvan reunalla makaa vaaleanpunaista ja valkoista, musta kuin kuollut. Seinällä tiukkaan mekkoon puettu nainen siivoaa kumihanskoissaan, eikä välitä nurkkaan jäävästä liasta. Sinisen ämpärin musta sanka kuin ketju kaulalla.

 

Pöydällä jo syksyllä kuivunut kukka. Rapiseva muisto ja lahja. Sen vieressä kohoaa voimakkaana tummanpunainen elämä, jonka lehdet tuovat mieleen laulun raparperin alle kotiutuneesta sammakosta. Suuret ja suojaavat, joiden välissä kiertelee kultanauha kuin viidakon kaunein käärme.

 

Vaaleanruskea iho tuoksuu hunajalta. Hiuksista leviää shampoon suloinen hajuste ympärille. Tummanpunaista kynsilakkaa ja vanha minihame, jota voi pitää turvallisessa ympäristössä. Urheilumallia oleva toppi, vaikka kantajansa viihtyy mieluummin silittämässä näppäimistön herkkiä kirjaimia. Ne kaipaavat hänen kosketustaan, hyväilyjään. Sormenpäiden juoksua paljaalla pinnalla.

Taivaalle kerääntyy pilviä. Kielellä maistuu ja tuntuu vielä kaupan appelsiinimehu. Televisiosta näytetään luistelijoita keskellä kesää. Musiikki soi. Takkuinen koira tuijottaa ovea yhtä kaipaavasti kuin omistajansa. Pian se aukeaa, he molemmat tietävät. Hetken kuluttua avain rapsahtaa ja sitten valkoisen oven kahva painautuu alas. He tietävät. Molemmat.

He odottavat.

 

-Marjaana