Oli lopputalvi kun lähdin. Menin ojan toiselle puolelle ja opettelin kuvataidetta. Sitten tuli kevät.

Se hämärsi ksitykseni ajasta minusta ja kaikesta muustakin. Aloin näkemään haamuja. Näen edelleen, nyt vain tiedän mitä ne ovat. Ne ovat kuvia minusta itsestäni. Kun keskustelen niiden kanssa keskustelen itseni kanssa. Kuin pitäisi terapiaa päänsisällä.

Sitten tuli kesä. Vietimme juhlia oulunsalossa ja lähdin saksaan heti sen jälkeen.



Vasta reissuni jälkeen alan ymmärtää, että Taidekouluvuosi on loppu. Tosin minulla on vieläkin laskuja maksamatta. Nyt selvittelen itseäni kotona ja mietin mille alkaisin. Olen persaukinen vielä ainakin kuukauden ehkä jopa puolitoista.


Tulevaan katson osissa. Siellä minä kirjoitan ja kuvaaan niin kuin tähänkin asti. Tällä kertaa en lähde luisumaan muiden moraalikäsityksiin. Muiden tapoihin elää. Aion alkaa pitää omasta kehostani huolta, sillä sen ystävän kanssa joudun elämään juurikin saman ajan kuin mieleni kanssa. Joten on syytä kunnioittaa ja pitää se terveenä.

Ismo