Ai mikä pettymyssyksy. No viimeisen kahden kuukauden aikana en ole saanut aikaiseksi juuri mitään mainittavaa. Mutta ei siinä nyt mitään maailmanloppua sentään. Viime vuonna oli sama juttu ja onneksi syysloma katkaisi vaikean vaiheen ja siltä palattua meni satokkaammin. Historia toistaa turhauttavalla tavalla itseään. Syksyllä 2006 ja talvella 2006-07 uurastin jonkin kunnianhimoisen kimpussa vaikkei minun ollut pakko. Tänä vuonna saisin tehdä niin, mutta ei lähde vetämään. Ei koko aikana ja viime kädessä oli pakko hyväksyä jo itsekin, ettei antaa olla. Ei se väkisin lähde. Sääli vain aikamäärää mikä valui haaskuun.
 Suunnitelmat ovat nyt muuttuneet. Syysloman jälkeen aloitan Väiskin uudelleen työstämisen. Viime vuotiset kukaties muistavat Väiskin. Tuon kömpelön tv-ruokakauppiaan, jolle eivät pysyneet hanskassa eivät naiset eivätkä omat lapset. Näin tapahtuu, koska syysloman jälkeen seuraavaan lomaan eli joululomaan on liian lyhyt matka. Ei siinä ajassa ehdi työstää sitä tärkeämpää käsikirjoitusta valmiiksi asti vaan se saa nyt sovinnolla jäädä tammikuulle. Ja mitä siihen tärkeämpään käsikirjoitukseen muuten tulee, tekisin sen mieluusti kotona. Minulla on ollut Limingassa ihan järkyttäviä keskittymis-ja itsekuriongelmia. Kotona pystyn keskittymään paremmin tekstiin ja pääsen putkeen. Lisäksi on ollut niitä teknisiä ongelmia, joita Essi nimittää asennevaivoiksi, mutta minkäs teet. Kun on vanhanaikainen niin on vanhanaikainen ja kun minulla on vielä sekin rasite, että minusta tulee epämiellyttävä, mikäli joudun asioiden eteen, joiden päälle en ymmärrä.
 Lähden huomenna Oulusta kotiinpäin keskipäivän vaiheilla. Lomalla en kirjoita. Ei tee mieli.
 Heidi, Ismo, Edith, Anni, Marjaana, Laura ja muut. Haudatkaapa ansaittuun lepoon omat syksynne.
 Oskari Peltola 18.10.2007