Syysloma jäi taakse. Paluu Liminkaan maksoi miltei 60 euroa ja seitsemän tuntia. Ja yksi päiväkin jäi väliin, kun tein maanantain matkaa. Tiistai-aamuna alkaa näyttöpäätteeni vaiheilla tapahtua jotain merkillistä. Niittailen liuskoja yhteen, leikkaan saksilla ruutupaperia, kirjoitan papereille sinisellä tussilla yksityiskohtaista tietoa ja lyön paperipalat maalarinteipillä viereiseen seinään kahteen riviin. Niin merkillinen tapahtuma että Essi täytyy siitä sopivassa välissä kysyä ja siitä otetaan valokuvakin: nyt netissä näkee, miten minä alan johonkin. Tällaiset ovat Väiskin alkutahdit. (Hymyä).
 Viimevuotisista melkein kaikki muistavat Väiskin. Edith, kerroit ettet muista Väiskiä etkä varmaan muistakaan, koska kyseinen henkilöhahmo hahmoteltiin viime marraskuussa käsikirjoitustyöpajan aikoihin. Muut varmaan kertovat tapauksesta, en viitsi käydä tässä siitä kertomaan. Muistaakseni meitä oli kolme sitä tekemässä. Hilla ja Emilia minun lisäkseni. Lopputuloksena oli raakaversio, jolla kuitattiin ne marraskuun käsikirjoitusviikot. Hilla ja Emilia jättivät ryhmän tammikuussa enkä itsekään palannut Väiskiin enää sinä lukuvuotena. Kesällä se tuli ajankohtaiseksi uudestaan, kun valitsin projektia toiselle vuodelle. Ja se sopii nyt tähän syys- ja joululoman välimaastoon, koska tässä vaiheessa lukuvuotta aikaa kuluu tosi nopeasti eli joululoma iskee ennen kuin huomaakaan. Väiskistä tulee näytelmä.
 Tähän loppuun haluaisin erityisesti kysyä Hillalta, sopiiko että käytän sinun aikanaan työstämien kohtauksien repliikkejä ja detaljeja tässä uusioversiossa? Samaa pitäisi varmaan kysyä myös Emilialta.
Ne ovat vain niin loistavia, etten luopuisi niistä oikein millään. Tuleehan käsikseen paljon lisääkin mutta miksi muuttamaan jotain sellaista mikä toimii.

terveisin Oskari Peltola 30.10.2007