Sain päättyvällä viikolla NVL:n arvion käsiini. Olen lukenut sen vain kerran läpi. Toista kertaa en ole uskaltanut, koska toisella kerralla tekstin seasta ponnahtavat esiin juuri ne kamaluudet, joita ensimmäiseltä kerralta ei muista. Murska-arvostelu se ei ollut eikä minua kehoitettu harkitsemaan muita töitä.
 Toistaiseksi sitä eivät ole nähneet Essi eikä Paavokaan, joka on meillä tuuraamassa tämän ja myös seuraavan viikon. Kertonut olen kyllä kummallekin.
 En oikein tiedä, miten sitä muuten ruotisin. En uskalla puhua asiasta kovin julkisesti. Ensimmäinen kolmannes käsikirjoituksesta, jonka arvosteltavaksi lähetin, sitä oli kyllä ilo tehdä. (Huom! Se ei ollut se sama, mitä viime vuonna Limingassa kirjoitin, vaan kesältä 2006). Käsikirjoitus oli alkujaan semmoinen niukka. Hiiri mutta hiirestä kasvoi vuosien mittaan elefantti. Yhtäläisyys hiirellä ja elefantilla on siinä, että kumpikin on harmaa ja minun tekstini on kenttäharmaa. Ja valkoinen.
 Arvio käsitti peräti 3 sivua. Arvostelijan nimeä en halua paljastaa. Missään nimessä teksti ei ole julkaisukelpoista ja sitä mieltä olen itsekin. Omasta mielestäni ensimmäisessä kolmanneksessa tökkii eniten toiminta ja myös arviossa  asiasta mainitaan kuten niin monesta muustakin asiasta.
 Viime vuonna kirjoitin toista kolmannesta. Sitä ei ole vielä tulostettu. Limingan ansiosta siinä toiminta pääsee mielestäni paremmin esille ja henkilöhahmot.
 Arvio ei masenna. Se ei ole ongelma tällä hetkellä. Tällä hetkellä kirjoitan viimeistä kolmannesta. Kirjoitin sitä jo viime kesänä. Aloitin jo saman päivän iltana 25.5 kun olin kotiin päässyt. Jouduin katkaisemaan kirjoitusputken tahallani hiukan ennen Liminkaan tuloani. Täällä en ole päässyt uuteen putkeen ja kaipailen kovasti kesän tunnelmia noin kirjoitusmielessä.
 Jos ja kun saan viimeisen kolmanneksen valmiiksi, lähetän sen toisen kanssa yhtä aikaa NVL:n.
                                                                                                         Oskari Peltola 5.10.2007