1) (Ensimmäinen ja tärkein): Minulla ei ole enää mitään sanottavaa taiteesta tai sen tekemisestä. En ymmärrä taiteilijuutta.

Ennen  luulin ymmärtäväni paljonkin. Nyt tajuan olevani vain tyyppi, joka kirjoittaa tai piirtää, kun on paha mieli tai tunteet muuten myllerryksessä. Tai rauha. Tai aamu, ilta, keskiyö tai tylsä ruotsintunti.


2) Juokseminen tekee hyvää.

Urheileva poikaystävä on jo pitkään patistellut minua liikkeelle. Tällä viikolla aloin elvyttää vanhaa juoksuharrastusta. Tulin äsken lenkiltä, jonka varrella näin a) mahtavia kiipeilypuita, b) oudon metalliesineen maassa ja c) miehen, jota moikkasin vahingossa, koska näytti aivan seinänaapuriltani.

Cameron ei suotta mainosta lenkkeilyä. Tosin hän puhuu enemmän kävelemisestä. Huomasin itsekin, että pitkällä lenkillä tavoittaa meditatiivisen rytmin askeliin ja hengitykseen. Samalla maisema virtaa kohti. Kotikaupunkikin on täynnä hienoja yksityiskohtia. Voin kysyä itseltäni jotakin, ja toisinaan juoksun jälkeen tiedän vastauksen. Joskus en, mutta olo on joka tapauksessa parempi.

Sitten toinen totuus: juokseminen ei tosiaankaan ole aina kivaa. Eilinen lenkki oli hirvittävä. Lihakseni olivat jo valmiiksi vähän hapoilla, enkä muistanut nesteytystä. Onneksi Ville kertoi, että ensimmäisen puolituntisen jälkeen helpottaa. Niin sitten kävi.


3) Aamusivut eivät vie aikaa, vaan lisäävät sitä.

Mystinen juttu. Ennen tarvitsin aamutoimiin tunnin, ja silti myöhästelin. Nyt herään 10-20 minuuttia myöhemmin, kirjoitan sivut, teen kaiken muunkin ja ehdin kouluun.

Ystäväni Ismo tuumi jotenkin näin: Aamusivut kokoavat ajatuksia. Niiden jälkeen keskittyy jo paremmin, ja turha aikaavievä häsellys jää pois. Minä luulen myös, että sivut vähentävät tulevan päivän painoa. Kun suurimmat pelot ja velvollisuudet huutaa aamulla paperille, niitä on helpompi käsitellä päivän aikana. Parin sivun valituksen ja rojun jälkeen tulee esiin toivoa. Jopa iloakin.

Ajattelin uteliaisuudesta kysellä, millaisia kokemuksia Sinulla on aamusivuista. Kirjoitatko niitä yhä, taidekouluvuoden jälkeenkin? Vai oletko löytänyt jonkin muun toimivan keinon hiljentyä ennen koulupäivää, töitä tai kokousta?

Iloa marraskuuhun!



Edith