Seuraavat kaksi viikkoa meillä on oman tekemistä. Jokaisella on, ainakin luulisi olevan,joku kirjoitus, jota lähtee työstämään. Väliin on palavereja ja muuta neuvoa antavaa toimintaa. Itse käynnistelin "Väiskiä" jo viime viikolla ja nyt maanantaina siitä olen työstänyt jo kolme kohtausta.
 Vielä en ole päässyt hirveästi syventämään enkä uudistamaan hahmoja enkä tapahtumia. Mutta olen huomannut, ettei näytelmän käsikirjoittaminen olekaan niin mahdoton asia kuin aiemmin oli kuvitellut.
 Näytelmä on suurimmaksi osaksi dialogia, johon voi sitoa suurimman osan toimintaa. Se helpottaa kummasti.
 Takana on todella surkea viikonloppu. Ihmemiehet (MacGyver) jäivät näkemättä. Koululla kävin vain syömässä ja koko ajan toivoin, että maanantai saapuisi nopeasti. Jostain luonnottomasta syystä arkiviikot kuluvat Limingassa nopeammin kuin viikonloput. Ikään kuin eläisi jollain epätavallisella aikavyöhykkeellä.
 Niin, oli vähällä unohtua. Olimme viime keskiviikkona Oulussa kuulemassa Reijo Panamaa. Essi päivitteli, että esitys soljui liian kiireisesti, sanoista ei saanut selvää ja lopussa Reijo pisteli omiaan. Itse kyllä sain sanoista joten kuten selvää ja se lopussa tapahtunut improvisaatio selittyy sillä, että runo itsessään ei ollut kovin pitkä ja olihan niitä sanoja muutenkin jouduttu muokkaamaan esitettävään muotoon.
 Itse en pidä Kastanjetit-runoa räppibiisinä. Siinä on paremminkin jotain lastenrunon viittaavaa.
 Mutta tosiaan. Edessä mielenkiintoinen kaksiviikkoinen. Vahinko vain, että koululle iski saman tien ymmärrettävä väen vähyys. Oulussa ja muualla lähellä asuvat työstävät töitään kotona. Tämä jakso ei vaadi läsnäoloa Limingassa. Ja itsekin olen täällä vain olosuhteiden sanelemana.
 Missä muuallakaan olisin.
 
 Oskari Peltola     5.11.2007     Limingassa