Vanha, hilseilevä talo. Narisevat rappuset ylös vintille. Nainen kohtaa eteisessä miehen. Mies ilahtuu jälleennäkemisestä ja ryntää halamaan naista. Nainen hämmentyy. Mies on värjännyt hiuksensa täysin vaaleiksi, vasemmalla puolen on pitemmät hiukset kuin oikealla.

He menevät kangassohvalle, joka on pienen keittiön vieressä. Nainen istuu ja mies asettuu makaamaan kyljelleen niin, että pää on naisen sylissä. Nainen on miestä suurempi. Nainen silittää miehen hiuksia. Mies keinuttaa itseään kuin lapsi.

- Minä parannan näin itseni tässä, mies sanoo ja katsoo naista.

Huulet etsiytyvät suudelmaan.

Nainen päättää muuttaa miehen luokse asumaan vaikka samalla hetkellä tajuaa, ettei mies rakasta häntä.

*****************

Rakkauden kaipuussa on usein kyse oman itsen parantamisesta. Kyse on hänestä, joka kokee rakkautta eikä siitä joka antaa rakkautta. Tyytymättömyys tai tyytyväisyys pysyvät vakiona, vaikka kumppani muuttuu eli rakkauden antaja muuttuu.

Rakkauden kokijassa täytyy tapahtua muutos.

Silloin rakkaus nähdään eri tavalla kuin ennen. Silloin rakkautta ei anneta, ei saada, ei piiloteta tai kielletä.

Rakkaus vain on. Yksinkertaisesti on.

Se on koko ajan.
Se on ollut koko ajan.

Se on vain odottanut, että se löydetään.


HeidiR

Ps. kirjoitin myös Duras'n rakkaudesta omaan blogiini