Yli kuukauden poissaoloon matkustin junalla Pohjois-Pohjanmaalle takaisin. Oma projekti tuli valmiiksi ja niin kuin kaikki alkuperäistä kirjoittajablogia seuraavat tietänevät, viime perjantaina 11.tammikuuta.
 Se pitäisi vielä viimeistellä.

 Heti maanantaina oli alkamassa jokin yhteisproggis vapaalinjan kanssa. Meillä on Petteri Tikkanen seuraavat kaksi viikkoa. Vielä aamulla olin hiukan nihkeä asialle, mutta nihkeys hävisi. Näissä Liminkaan palaamisissa on aina se erikoisuus, että koskaan ei oikein tiedä, mitä seuraavana arkiaamuna on vastassa.
Essikin kävi vain pyrähtämässä aamulla. Harjoittelimme piirtämään. Voitteko kuvitella kertomataiteen ihmistä piirtämässä. Minä voin kyllä, olen itsekin piirtänyt aktiivisesti muinaisessa nuoruudessani. Vanhemmiten se on kuitenkin jäänyt. Muisteleisin jopa kuvittaneeni joitakin kirjoittamiani kohtauksia menneinä vuosina.

 Mielenkiintoinen kevättalvi. Tammikuun viimeisenä täytän 29 ja minusta tulee setä helmikuussa. Sellaisia myönteisiä tapahtumia ennen kuin toukokuussa sitten joutuu miettimään, mitä sitä rupeaisi tekemään. Voi olla työnhaku edessä. Itse sitä toivoisi, jotta voisi jatkaa vapaana kirjoittajana tapauksesta riippumatta, taitaa tulla nälkäkuolema sillä asenteella. Tekemistä kuitenkin riittäisi vaikka paineet olisivatkin itse aiheutettuja.

 Näytelmä on kesken. Siitä olisi hyvä saada jämerä. Ja keväällä jos Luoja suo voisi olla runokokoelman paikka. Vaikken niin hirveästi olekaan lyriikkaan päin kallellaan, onhan se sentään mielenkiintoista puuhaa. Tänä vuonna ovat nuo runot jääneet kesannolle, kun on ollut propleemeja vaikka toisille jakaa

 Onneksi tuo pitkän pitkä joulu/kirjoitusloma selkeytti hiukan ajatuksia. Ja painokin putosi hieman. Ehkä.

                                                                                       Uuno Hiukka