Rullalle käärityssä teipissä on karvoja, yksi pidempi, paksumpi ja yksi ohuempi, lyhyempi. Paperi lienee ollut seinällä joskus. Nyt se on pinossa. se takertuu toisiin papereihin. Sen yksi kulma on repeytynyt irti tai se on tahallaan revitty. Ilmeisesti viimeisetkin tarpeelliset asiat on siitä otettu hyötykäyttöön ennen kuin sen on sallittu unohtaa pöydälle.

Seinällä koreilee yksi ainoa lappu, koko seinän valtias: "EI SAA LADATA TAI ASENTAA KONEILLE MITÄÄN!!!!*


*netistä varsinkaan"

Seinä on puuta. Maalista on irronnut palasia. Kuiva maali on kuin paperia, liisteröityä ja haurasta, ellei seinä tue sitä. Kulmat leikkaavat halki maalittomat alueet. Valo ei taitu aidosta puupinnasta samaan tapaan.

Maalattu betoni näyttää betonilta maalin alla samaan tyyliin kuin puu näyttää puulta. Puu on joskus elänyt. Siksikö se tuntuu aina lämpimältä? Se ei mene oikeasti niin, mutta leikitään että se menee. Leikitäänkö leikki?

Leikissä on ensin yksi. Olkoon hänen nimensä Artturi. Hänellä on ongelma. Hän ei saa kynän korkkia auki.

Kuinka se on mahdollista? Kysyy Riina. Pelkään että se kuivuu. Tiedät jo lopun.

Söin piirakan. Minulla on edelleen nälkä. Kävelin liukasta tietä ja oli pimeää. Ylitin kuoleman neljästi. Puhuin. Ei ollut ketään. Mutta sain vastauksia. Tai en saanut. En odottamiani. Odotusta ei koskaan palkita, ne täyttyvät tai jäävät täyttymättä, mutta täyttyessäänkin ne ovat tyhjiä palkinnoista.

Nälkä on kuin kipu. Se vetäytyy kohti selkärankaa. Sain kehuja, elän niistä paremmin kuin ruoasta. Oppia hyväksymään. Sallimaan. Satama. Irto. Irti. Kaikuja mereltä. Huutaako takaisin, etten kuule. Puhukaa kovempaa. Mutta sävy ei ole miellyttävä. Miellyttää. Ei tarvitse. Mutta haluaa, miksi? Kuolleet eivät miellyttäneet. Jumissa. Joka sana on terve. Joka sana on tarve. voiko Yhdistää ne lauseeksi. Leikitään taas!

Leikitään piilosta. Piilotan sanan ja etsin sen sitten. Kaverinakuileevaisterohkeudennimissäentahtoisivaivataivastakunseiannaminullevastauksianiinonpakkojakunnesolen täyttänytvalanivannoenlupauksenisuvulleniniinminustatuleekuninkaidenperillinenjasilloinvoivaltakuntanipolttaamuttasitäenhalua.Haluan senmenestyvänjakukoistavanniinkuinruusutarhatmuttaaminultapuuttuuvihreäpeukalovoinkoppalkatajonkuntekemääntyönipuolestanijaonhanseminuntarhani.

Se ei ollut vielä tässä. Se sana jota todellakaipaan.

Kaipausallimusikävänpelkoinensielutonapinajatarhantuho.Ennemminesteidentaaksekuinniideneteenonpakoniparastahuoraamistaeivielätulemistolemassaonvainsurujenvastarintailollaminäkorjaankaikenmuttaseontekojentekopyhä.analyysieiolelääkeseonportaidenalkupääanalyysieisynnytäjalkojasetekeeniistätunnottomat.sivalletaankuneiosatahalaamisenjaloataitoaniinminäitselleniainateenonkosellainenjärkeäeiseonpalanuttaruohoajosmakaasellaisenpäälläeitunnekutinaa

Istun.
Humisee koneet.
Istun.

Sanat tulevat tyhjyydestä kuin punainen mies. Niiden takana on valkoinen. Niiden selkä, siitä en tiedä. Ehkä sanat ovat kaksiulotteisia. Jos tässä taulussa tuulisi, se tulisi sivusta, eikä muuttaisi mitään. Miksei tuule? Koska mies tuo tuulen. Miksei se vielä tunnu? Koska vesi on kylmää ja tunto on mennyt.

Oletko sinä enkeli? Pakkaseentottunut ja aina sula? Olet tulta ja lämpöä. Siksikö niin punainen, vai onko tuo pelkkää maalia? Ei, en ole kumpaakaan. Arvaa mitä minulla on jalassani? Kumpparit. Mistä tiesit? Koska jalat pitää olla kuivat. Muuten karkaa lämpö. Siksikö olet punainen? Niin. Ilman kumppareita olisin sininen. Tumma kuin kalastajan unet. Oletko nähnyt sellaisia unia?

Yhden. Silloin hautasin kuolleen pojan, mutta siitä ei ollut apua. Se tuli aina takaisin, vaikka katkoin siltä kaulan ja lyijyarkkuun. silti se tuli takaisin, mutta se ei ollut enää niin levoton. unissa kuolleet haluavat aina jotakin. Jopa zombit tulevat ja haluavat ruokaa. Juoksenko yleensä pakoon heidän halujaan vai sitä, että he tappavat minut syödessään aivoni?

Istun jälleen. Tiedätkö kuinka kurjaa minulla on sinun takiasi? No? Helvetin kurjaa. Se on tarkoituskin. Miksi? Miksi sinä haluat minun kärsivän? Koska pahuus on minun tehtäväni. Kuka on antanut sellaisen käskyn? Sinä itse. Mil-- Lopeta se! En voi. Mikset? Kielsit, etten saa uskoa sinua enää koskaan? Millä tavalla sitten lopetat? Et karkaa! Sitten kun olet kasvanut tarpeeksi isoksi, kävelet ylitseni.

Teen sen tänään. Kävelen sinun ylitsesi niin monesti, että et enää nouse. Sinusta ei ole siihen. Olet vakuuttava, mutta et tarpeeksi. Olen kuullut sen sinulta useasti ennenkin. Älä matki. Kasvatko ruohoa jos hautaan sinut? En. teetkö minulle samalla tavalla kuin sille pojalle? Tekisi mieli.

Äänesi kuuluu jopa maan sisästä. Onko se aina tapa vain lakata kuuntelemasta sinua? On ja ei. Sinulle se on. Voinko oppia sen toisen? Et kokonaan. Onko se se tehokkaampi. On.

Tyhjyys ja valkeus ovat taulussa samannäköisiä. Kumpaan astun jos puikahdan tuosta kohtaa, missä meri loppuu? Kukaan ei vastaa, kun ei ole vastausta. On pakko koettaa itse,(miksi on pakko, onko sinulla pakkomielle?), jos haluaa tietää. Ja haluan. (Miksi haluat?) Oletko siirtynyt takaisin kyselyikään?

Jätä vastaamatta. Tiedät sen minua ärsyttävän. Oletko voittaja jos ärsyynnyn sinuuun vai silloin jos en? (Joka tapauksessa.) Olkoon sitten niin. Minä en enää kilpaile sinun kanssasi. Voit halutessasi voittaa aina, mutta voitat yksin et muiden kanssa. Muistatko, että yksi vainajista teki sillä tavalla? Ja hän on kuollut nyt.

(Muistan.) Hyvä!