Minun kirjallisten kokeilujeni tiellä on tullut vastaan monta Väinöä. On tämä näytelmähahmo Väiski, sitten on Linnan Väinö ja tuoreempi tapaus on Väinö Kirstinä. En ollut ennen lyriikan ystävä. Ennen taidekoulua keskityin miltei pelkästään proosaan. Itse aloin kehitellä runoja vasta Limingassa, lähinnä syystä, että muutkin niitä rustasivat. Enkä halunnut jäädä huonommaksi. .

Runoilijana tunnettu Kirstinä kuoli viime syksynä. Muistaakseni hän oli syntynyt Tyrnävällä 1936.
 Paavo lausui hänen runojaan bussissa viime syksynä (en muista mistä teoksesta) kun suurella joukolla olimme tutustumassa lähiseudun taiteenharjoittajiin. Minun suhteen Paavon ei tarvinnut paljonkaan lausua, kun jo ymmärsin kysymyksessä olevan merkittävän miehen. Siis minun mielestäni merkittävän miehen. Nimi oli tuttu jo vuosien takaa. (Minulle nimet tulevat tutuksi aina ensin, tuotanto vasta jälkipäästä. En ole sillä lailla intohimoinen kirjallisuuden harrastaja ja mahdottoman huono lukemaan kirjoja muutenkin).

Kirstinä sopii hyvin siihen Arto Mellerin rinnalle, jonka omin viime vuonna.
Eivät ole nuo taivaita "suurilla tunteilla" aukovat siirappirunoilijat koskaan iskeneet. En tiedä, mikä on syynä. Parodioiva mieli ehkä etupäässä, sokeritautia en sairasta.

Kirstinän tunnetuimpia teoksia olivat 60-luvulla ilmestyneet "Puhetta" sekä "Pitkän Tähtäyksen LSD-suunnitelma". Aikomukseni oli lainata molemmat, mutta vain jälkimmäinen löytyi Limingan kirjastosta. Sen ohessa lainasin Kirstinän Hitaat Auringot (60-luvun alusta jostain). "Pitkän Tähtäyksen LSD-suunnitelma" on varsin sukkela runoteos. Runot on merkillisesti jaettu eri kouluaineihin tyyliin uskonto, yhteiskunta, matematiikka yms. Tässä pieni ote:

 67. (kategoriassa maatalous sivuelinkeinoineen)
 
Sanoma kuluttajalle
 
 Osta makkaraa.
 Jos et tule onnelliseksi heti,
 saat rahat takaisin.

 Mitäs pelleilet,
 ole onnellinen
 se on kansalaisvelvollisuus.

 Muuten tulee inflaatio.

 Nykyään ei juuri tuontapaista runoa kuule. Kirstinä hulluttelee avoimesti kuitenkaan lähtemättä millekään maailmoja syleilevää rakkautta julistamaan. Lisäksi hän kiinnittää sangen paljon huomiota arkisiin askareihin ja ilmiöihin kuten puhelimiin ja tuulettimiin ja niiden kautta yhteiskunnallisiin ja poliittisiin teemoihin. Niihin pieniin ärsyttäviin asioihin, joihin meistä jokainen törmää päivittäin ja joiden ympärille tämänkin päivän ihmisen elämä pakosta kiertyy. Itsekin olen parhaillaan pesemässä pyykkiä ja odotan, että pyykkikone saisi hommansa hoidetuksi. Pyykinpesukoneestakin saisi varmasti mehevää lyriikkaa. No, riippuu tekijästä. Itse en lähde sitä tekemään. En nyt.

Uuno Hiukka.