Täällä sitä ollaan, hyvin ansaitulla kesälomalla.

Näin unta että kaikki oli niin ku sillon ennenki. Istuin omalla paikalla sohvan nurkassa ja kaikki oli hyvin. Noh, eipä taija olla mutta kuitenki se on merkki siitä ettei teitä oo helppo unohtaa.

Toinen uni oli sitte oikee painajaine. En osannu kirjottaa, en yhtää mittää. Yritin Herra Jestasta, ei mittää; yritin lyhyttä proosaa, ei vieläkää mittää; yritin ommaa nimmee, ei sitäkää. Apua mikä katastrooffi jos ei ois ollu unta. Katotaa millo kirjottamine ei onnistu, sitä ku en oo vieläkää saanu aikaa kirjottamiselle vaikka lomalla oonki jo toista viikkoo.

Toivottavasti teillä on paremmin.

Anni