Olen Tampereella nyt. Vihdoin aion tosissaniistua penkille ja kirjoittaa blogiin, joka ei ole edennyt viimeiseen pariin kuukauteen mihinkään.

Täällä kuten muuallakin on vaalit tulossa. Ole yrittänyt ottaa selvää ehdokkaista. Mitä kukin haluaa tehdä, että voisin äänestää edes jotakin. Mielummin äänestäisin Oulussa kaveria, mutta ei ole mahdollista.

Täällä on syksy. Vaahteran keltaiset lehdet vuoraavat mustan kostuneen asfaltin. Kun istuu tarakalla, kengät peittyvät lehdistä. Ne auraavat kaksi vanaa. On lämmin tai viileää. Kuin olisi ison villapaidan sisällä. Villapaitaan jää aina kodin lämpö. Pispalassa on tuttuja kasvoja. Ihmiset ovat niin mukavia, että haluan taistella heidän kanssaan kodin puolesta. Kotikaupungin. Täällä taistellaan rimpuilun sijasta. Taistelu ilman aseita on veristä ja kiihkeää. Se on taistelua rakkauden keinoin.

Aloitin työkseni kirjoittamisen viime viikolla. Kirjoitan Aamulehden yleisöosastolle joka viikko. Minulla on deadline perjantaisin. Ensimmäistä ei julkaistu, eikä ihme. Julistin siinä, että taide ei ole koskaan laitonta ja joskus lain rikkominen on sallittua, vaikkakin edelleen rikollista ja tuomittavaa. Julkaisu ei ole pääasia näin aluksi. Haluan vain kirjoittaa mielipiteeni. Se on rohkeusharjoitus. Se on työ, josta ei saa palkkaa. Palkkakaan ei ole pääasia. Dyykkaamalla elää joka tapauksessa herroiksi. Söimme tänään fetajuustoa, kirsikkatomaatteja, rieskaa ja makkaraa, sekä tuoretta salaattia. Tortilloja siis. Ruokajuomaksi alkoholitonta kuoharia. Se ei ollut hyvää, joten vaihdoin veteen. Ehkä toinen tekstini julkaistaan, ehkä ei.

Edelleen pääni sanoo kirjoittamisesta ja elämisestä, "Mitä nää pelleilet?" Se on narrin työ. Jos ei pelleile hyvin, kuolee. Herra on vapaa vasta kun asu on kohdallaan. Tanssia kun kulkuset pivossa soi. Soi soi oi voi. On tullut aika koitto koin. Lauantaiaamu pyhää ennen, kaulat katkoo tullen ja mennen. Rikoksen palkka on kuolema ajaton, narrin rikos on huonous rajaton.

Niin. Siinä on taiteilijan paikka, kuninkaan vieressä. Näyttää mitä on olla kirottu valtaan ja kuinka helppoa on pelleillä. Tai kuinka vaikeaa. Miten sen nyt sitten ottaa. Pelleilenpähän vain. Sillä tavalla näkee kuninkaan ja hänen todelliset vaatteensa.

Ismo