osa III

August hykerteli käsiään. Suunnitelma eteni paremmin kuin oli osannut kuvitellakaan.

Etäämpänä Gustave puheli pari lausetta espanjaa eräälle karvaiselle satamajätkälle. "Si,si", mies hoki ja sytytti ukon "sikarin".

August riensi matkalaukkuineen nopeasti suojaan suuren tynnyrirykelmän taakse.

Hetken verran ukko ihmetteli, mitä merkitsi tuo sikarista lähtevä sihisevä ääni ja miksi sen päässä oli merkillinen lanka. Lanka paloi loppuun, dynamiitti räjähti ja posautti pahaa aavistamattoman Gustaven pienen pieniksi palasiksi yläilmoihin. Rouva Bovaryn ja Salambon kirjoittajasta ei jäänyt mitään konkreettista jäljelle. Savuavat saappaat ainoastaan, joiden kantapäissä kannukset.

Koko satama-alue verhoutui mustan ja harmaankirjavan savun peittoon. Joka puolelta kuului yskimistä sekä ylenpalttista espanjan pulputusta satamatyöläisten törmäillessä sinne tänne kuin päättömät kanat. Savusta kehkeytyi mehevä kaaos. Sen suojissa August hiipi tynnyrirykelmän takaa ruotsalaiseen kauppalaivaan takaisin, tiesi laivan vielä samana iltana suuntaavan takaisin Kansankotiin ja asettui sen ruumaan salamatkustajaksi.

Sanomalehdet ympäri maailmaa hehkuttivat Gustave Flaubertin saaneen surmansa räjähdysonnettomuudessa. Kukaan ei koskaan saanut selville totuutta vanhan mestarin kuolemasta.

Kuuban miliisi tutki tapausta vähän aikaa. Löytämättä todisteita jätti asian sikseen.

Palattuaan Ruotsiin August Strindberg erosi hetimiten puolisostaan, otti uuden rakastajan ja työsti romaanikäsikirjoituksen loppuun. Joitakin vuosia myöhemmin hän muisteli elämänsä käännettä, kuinka hän dynamiitilla tunnetun prosaistin ilmavoimiin toimitti. Teollaan oli ollut monenlaisia mullistavia seurauksia.

Yksi seuraus hirmutyöstä oli ollut se, että dynamiitti toimii ja Flaubertin kuoleman jälkeen siitä tuli Ruotsin vientiartikkeli. Alfred Nobel oli ehtinyt jo luopua toivosta keksintönsä suhteen ja pelännyt suistuvansa henkilökohtaiseen konkurssiin. Menestyksen kohdatessa vanheneva Alfred oli innoissaan ja riensi perustamaan nimeänsä kantavan rahaston.

Myös August sai suurta menestystä ja arvonantoa osakseen. Hänet nimitettiin akateemikoksi, ja hän oli vasta 35-vuotias.

Tuore akateemikko suuntasi ensitöiksi talvilomalle Norlantiin. Siellä hän nyt talvitamineissa kuljeskeli helmikuisessa paukkupakkasessa. Paleli ihan vitusti mutta hän vain karkaisi luonteensa ja jatkoi. Hänestä oli tullut Kansankodin tunnetuin kynäniekka ja kova luu myös maailmankirjallisuudessa. Se jos mikä lämmitti paatunutta mielipohjaa, jota ei raskas rikos piinannut.

Paljain päin hän kulki. Karvalakin oli unohtanut mökille ja hoilasi:

"Hura-hurraa-hoi!! Minun lauluni soi tuolla mailman markkinoilla!!..."

Yhtäkkiä tömähti maa jalkojensa alla. Ensin hän havahtui ja pysähtyi. Seuraavassa jo tajusi, mistä oli kyse. Niinpä niin, huokasi itsekseen. Paikallisella malmiluohoksella käytettiin dynamiittia.

Augustin sieraimista tuprusi huurua. Maa tömähti toistamiseen ennen kuin hän jatkoi koivikkoon.

Loppu