Hei kaikki te jotka vielä tätä päivitätte ja luette! :)

Siis ainakin Uuno, Marjaana ja Anni... ehkä Laura ja Hilla? Kuka muu? Minäkin joskus.

Minä kaipaan edelleenkin taidekouluun. Haluaisin taas sinne opiskelemaan, mutta nyt kuvataidepuolelle. 

Olen nyt myynyt Syntymä -runokokoelmaani yli 200 kpl. Kohta ne on loppu. Taitaa olla n. 50 kpl itselläni vielä jäljellä. Luulin jo päässeeni eroon koko kirjasta siinä mielessä, että se olisi jo menneen talven lumia. Mutta voitin Möllärimestari -omakustannekilpailun runokokoelmasarjassa 1. palkinnon. Se toi uutta tuulta taas Syntymän alle. 

Kai sitä pitäisi ehti kirjoittaa uusiakin runoja. Mutta kun on se työ ja perhe ja harrastukset. Tänne Liminkaan perustettiin 1,5 vuotta sitten ArsLiminka ry, jossa olen ollut aktiivina. Nyt olen tutustunut moneen uuteen liminkalaiseen taiteilijaan. Taidekoulullakin tulee välillä käytyä. 

Innostuin viime syksynä lähtemään savikurssille Lakeuden kansalaisopistolle. Ihanaa tehdä jotain käsillä. Ei tarvitse sanoja tai kynää tai paperia tai tietokonetta. Savitöitäni on ollut ArsLimingan näyttelyissä. Taittaja myös halusi laittaa myös kuvan yhdestä rakutyöstäni ArsLiminka -lehden kanteen.  Täällä julkisessa Facebook-sivussani on myös lisää kuvia rakutöistäni. Siellä on myös Rantalakeuden lehttijuttuja, joihin minua on haastateltu.

Vaikka olenkin siis ollut "vain" omakustannerunoilija, olen ihan mukavasti saanut levitettyä runouttani. Oma-aloitteisuutta ja keksiliäisyyttähän se on vaatinut. Halua sanoa "kyllä" kaikenlaisille tilaisuuksille, mitä elämä on tuonut eteen.

Me asustelemme Limingan keskustassa. Ostimme täältä talon läheltä taidekoulua (tietenkin). Lapseni, tyttöni, ovat kaikki jo koulussa!! Uskomatonta kuinka aika kuluu. Olen ollut yhdessä jo kolme vuotta uuden avopuolisoni kanssa. 

Mitä seuraavaksi?

Kai sitä pitäisi hieman rauhoittua, eikä olla niin aktiivi yhdistysihminen ja laukkoa jokaisessa mahdollisessa kulttuuritilaisuudessa. Mutta kun sitä ei malta olla lähteämättä! 

Luovuus ja kirjoittaminen vaatii tosin sitä rauhoittumista ja hiljaisuutta. Uusille ajatuksille ja teksteille pitää antaa tilaisuus tulla esille. Nykyisin kirjoittelen enimmäkseen vain runomuotokuvia. Runomuotokuvan kirjoittaminen on kyllä jännä juttu. Kirjoitin keskiviikkona ainakin 10 kappaletta ja näytti siltä, että aika moni tuli siitä iloiseksi.

Hyvää alkaavaa syksyä kaikille! Syksyllä alkaa usein jotain uutta, vaikka luonnossa moni asia kuolee. Syksyllä voi alkaa uudet opinnot tai jokin muu uusi vaihe elämässä, kesän levon ja kasvun jälkeen.

Nähdään!

Heidi R