Sitä voisi luonnehtia hiipuvan syyskuun henkilökohtaiseksi teemaksi.
Säät kun ovat milloin mitäkin, eivätkä useimmiten sitäkään.

Myös Karhun Kuoleman sain vihdoin hankituksi. Siinä riitti työtä, koska piti se erikseen tilata. Täällä etelämpänä ei niinkään ole pohjoisten kirjailijoiden teoksia saatavilla. Kai siinä jonkinmoista maakuntakeskeisyyttä on takana. Kotiin päin vedetään ehkä joka kolkassa Suomea. En tiedä, liekö totuus, vaan kovasti siltä tuntuu.  

Karhun Kuolemaa jäljittäessä kuitenkin osui käteen muutakin. Dvd:itä en ole harrastanut vielä pitkään, mutta ihan niin kuin nettipelleily ja tämä riutuva blogimme, myös minun arkeeni vakiintuneet ovat ja kumman tiukasti.
Joskus kymmenisen vuotta takaperin ei olisi tullut kysymykseenkään.

Pirun huono olen mitään rainaa katsomaan nykyään - romaanin lukemisesta puhumattakaan - vaan kun eräässä puljussa silmiini sattuivat Matti Ijäksen ohjaamat tv-elokuvat Lahja sekä Tuulikaappimaa, en kyennyt vastustamaan kiusausta. Tuli törsättyä.

Lahja (1997) kertoo yhden naisen lapsentekokiertueesta. Tuulikaappimaa (2003) perustuu taas Jari Tervon tekstiin ja kertoo mielenterveysongelmista kärsivästä Kauko nuourukaisesta, joka asuu yhdessä velipoikansa ja tämän puolison kera, ja kommellusta on luvassa, kun Kauko lähtee seikkailemaan. Näitä en osaa sen paremmin selittää eikä mielestäni oikein kannatakaan. katsokoon kukin itse jos tahtoo.  

Ijäksen tuotannosta itselleni ovat jääneet mieleen yksityiskohdat, symboliikka, omintakeinen sekä monipuolinen musiikki, erilaiset ajankuvaukset milloin lapsen milloin aikuisen tai vanhuksen katsannosta, Sulevi Peltola ja tietysti repliikit, niin kuin tämä Esko Hukkasen elokuvasta Pilkkuja Ja Pikkuhousuja:

"Vittuako kyttäät!? Vackra Anneli tanssii vain minulle!"

Uuno Hiukka Koskella Tl 24.9.2012