Tervehdys. Kesät ne tulee ja menee, syksy ja talvi ovat ikuista ja myös ne pohjoisen tunnelmat alkavat pikkuhiljaa haaleta ja haihtua päästä. Kauan ovat kyllä vaivanneetkin.

Merkillisestä syystä tuo 10.10 uhkaa monesti viheltää ohi noteeraamatta. Ala-asteella keräännyimme aina pihalle nostamaan lippua salkoon, oli sitten Agricolan, Snellmannin, Runebergin tai Kalevalan (Lönnrotin) päivä. Tärkeitä herroja varmasti koko kopla, mutta A.Kiven päivän pitäisi olla erityinen. Hän kun teki ne ensimmäiset suomenkieliset teokset, joiden teko ylipäätään tuli mahdolliseksi vasta 1800-luvulla. Venäjän vallan aikana, ruotsinkielisen ylivallan murtuessa, sivistysvyöryn ravistellessa autonomiaa ja fennomanian nostaessa päätään.

Itse luin Seitsemän Veljestä vasta Limingassa. Peruskoulussa se jätettiin väliin, ilmeisesti runsaan kiroilun takia tai jotakin sinnepäin. Jukolan poikien tarina ei oikeastaan yhtään vaikuta proosalliselta, vaan paremminkin semmoiselta näytelmän ja runoteoksen yhdistelmältä. Varsinkin kun pitkän pitkät repliikit on eritelty päähenkilöiden nimillä. Ja kyllä siinä näkee ne Kiven tuotantoon olennaisesti liittyneiden hemmojen vaikutteet: Shakespeare, Dante, Cervantes, Kalevala.

Kiven elämä ei liennyt helppoa. Ennen kuin saattoi kohota kansalliskirjailijaksi, täytyi voittaa itsensä monta kertaa, mutta Jorma löysi lopulta tyylinsä. Ruotsinkieliset vittuilivat. Sanoivat ettei suomeksi voisi tehdä edes runoa. Samalla tavalla suomenkielisetkin löivät puukon selkään esim eräs August Ahlqvist.

Kivi sairastui ja kuoli fyysisesti alta 40-vuotiaana - sen sijaan henkisesti hän jäi elämään.

Kiveä piinasi kirjoittamisen tarve. Oikeastaan hän oli oman aikansa prekariaatti, jolla ei ollut pienintäkään halua siirtyä yhteiskunnan hänelle osoittamalle sijalle johonkin tavanomaisempaan ruumiilliseen hikoiluun, vaan syvimmässäkin rahapulassa hän uskoi itseensä ja suht loi lyhyessä ajassa sen, minkä luomiseen olisi kenties muutoin kulunut useampi vuosikymmen. Tämän maan kirjallisuuden perustan. Siitä oli toisten sitten vähän helpompi jatkaa.

Uuno Hiukka Koskella Tl 10.10.2013