Kun vein polkupyörää korjattavaksi viime viikon keskiviikkona, kevät näytti tulleen etuajassa. Kun puolestaan tämän viikon keskivaiheilla hain sitä pois, talvi oli jälleen saapunut. Taisi olla sen "last standing", sillä parhaillaan maa hyvää vauhtia paljastuu.

Tänä talvena ei olla täällä etelässä lumella juhlittu - vaan eipä tuo ole tavanomaiseen nähden asiantilaa paljoa muuttanut.

Niin kuin olen aiemminkin tullut todenneeksi, talvi-ihmistä minusta ei saa tekemälläkään. Kylmän, pimeyden, jäisen maaperän ja lumen kanssa toimeen tulo on melkoinen tyytymättömyyden lähde - ja kun koko show kestää vielä helkkarin pitkään.

Kevätpäiväntasaus. Eilenko se nyt oli? Päivä pitenee ja yhä edelleen seuraavalla viikolla, kun siirrytään kesäaikaan.

Nämä keinotekoiset kellojen vekslaamiset eteen- ja taaksepäin syksyisin keväisin eivät nekään tahdo mahtua Hiukan ymmärrykseen. Aikaa manipuloidaan, jotta saadaan lisää valoisaa aikaa paiskia töitä! Oikea kapitalistin neronleimaus!! Merkillisintä lie, että tätä on tehty vasta vuodesta 1981.

Taitavat olla useissa muissa Euroopan maissa jo moisesta luopuneet.

Kuten alusta jo päätellä voi, on pyöräilykausi omakohtaisesti käynnistymässä. Joillakuilla jo ilmeisesti alkanutkin.

Pitkin kevättä, kesää on myös Varsinais-Suomessa vaikka minkälaista maakuntafillarointia ympäri pitäjiä punaisine postilaatikkoineen. Virallisesti ainakin Juhannukseen saakka. Itsekin olen niihin vihkoihin nimeni rustannut.  Vaikken minä tuosta kilpailusta palkinnoista niin perusta. Ne postilaatikot vain toimivat sopivasti semmoisina rasteina eri kulmakunnilla etäisyyksiä ilmaisten. Aihetta lie todeta, että siinä kotipaikkakunta on vuosien varrella tullut tutummaksi - ja samalla pienemmäksi.

Silloin tällöin pitää laajentaa naapuripitäjiin.

Uuno Hiukka Koskella Tl 22.3.2014