Heidille ja Jari-Pekalle alkuun kiitokset taannoisesta tekstiviestistä. Päättyneeseen juhlintaan liittyen on ufoa, miten juhannuksena aina onnistuu vettä tihuttamaan, useimmiten vielä kuin saavista kaatamalla. Ei näet muistu mieleeni ihan heti keskikesää, jolloin olisi sateilta säästytty.

Joskus 90-luvun alkupuolella töllöttimestä tuli Juhan af Grannin dokumentti "Visitors from space". Suomeksi "Vieraita Taivaalta". Silkkaa uteliaisuuttani sen katsoin. Olin siinä kolmentoista, ala-asteen viimeisellä luokalla enkä oikein millään tavalla ymmärtänyt, mihin olin osallistumassa. Aiheina velloivat lentävät lautaset ja avaruusolennot, jotka lienevät paitsi kaikkien aikojen visaisin arvoitus myös hirvittävä globaali ongelma.

Järkytyin melkolailla näkemästäni. Yöunet ja mielenrauha kaikkosivat joksikin toviksi. Kaiken kokoiset ja väriset humanoidin kuvatukset sekä monenmuotoiset lentovehkeet kummittelivat tajunnassa ja muutoinkin vilkas mielikuvitus vain pahensi tilaa. Enimmäkseen taisi tuo johtua dokumentin musiikista merkillisine valaan vinkumisineen ja muine sähköisine ääntelyineen. Ainakin jäljestäpäin olen tuntemukseni siten tulkinnut.

Myöhemmin olen nähnyt samaisen rainan useampaan otteeseen uudestaan Youtubesta. Sieltä se vieläkin taitaa löytyä, joskaan tuskin alkuperäisenä ja leikkaamattomana suomenkielisenä versiona.

Vaikutus ei tietenkään näin aikuisiällä ole enää ollut yhtä riipaiseva. Ottaen huomioon senkin, ettei tuo 90-luvun ufobuumi kovin pitkään viipyillyt. Syytä on muistaa, ettei sama kohu nouse jokaisena vuotena, joskin se kertautuu tietyin väliajoin. Joka tapauksessa aihe saa yhä mietteliääksi. Sitä suuremmalla syyllä koska jälleen viime aikoina on televiosta saman aihepiirin ohjelmia tulvinut. Esimerkkinä nyt mainittaneen tämä Jimin Muinaiset Avaruusolennot.

Oma käsitykseni asiasta on hivenen mutkikas. Yhtäältä epäilen, että kyse lie uskonasioista. Ihmisellä on kai taipumus joutua tekemisiin sen kanssa, mihin hän uskoo. Toisin sanoen ufoja näkevät ja olioita kohtaavat ne, jotka niihin uskovatkin. 1700- ja 1800-luvuilla, kun ei vielä osattu tuijotella ulkoavaruuteen, suomalaisen agraarikulttuurin edustajat olivat näkevinään tonttuja milloin missäkin paikassa. Lienee sitten samaa jatkumoa tämä, joskin edistystä on tapahtunut.

Toisaalta me emme kykene tietämään, mitä kaikkea tuolla ulkona sijaitsee. Räikeää ylimielisyyttä osoittaa väittää, että ihmiset olisivat täällä yksin. Muka jonkinlaisena kuningaslajina Universumia hallitsemassa. Omasta erinomaisuudestaan hurahtaneiden mielipahaksi aikamme tiede ei ole pystynyt Maan ulkopuolista elämää pois sulkemaan.

Kuten ei sitä todistamaankaan.

Paranormaalia jatkoa toivottaa Uuno Hiukka Koskella Tl 25.6.2014