Näin helteiden vaivatessa taitaa tämä sepustus olla vähän ennenaikainen. Vasta ensi vuonnahan tulee Pentti Haanpään syntymästä 110 vuotta ja 60 vuotta kuolemasta. Hän hukkui ainoastaan 50-vuotiaana kalastusreissulla. Vaan menkööt, sillä Pohjois-Pohjanmaalla elänyt ja vaikuttanut prosaistiveijari on monin tavoin ajaton.

Hänen tuotantoonsa kuuluu etupäässä romaaneja sekä novellikokoelmia. Sisällöltään ne ovat, satiirilla ja huumorilla höystettyinä, varsin yhteiskuntakriittisiä.

Esikoisteos "Maantietä pitkin" julkaistiin 1925, kirjailijan ollessa tuskin yhdeksäntoista - niin nuorella iällä harvinaista se oli silloin ja harvinaista se on yhä tänä päivänä. Vain toinen pohjoisen edustaja Timo K Mukka lie nuorempana julkaissut.

1928 ilmestyi tunnetuin novellikokoelmansa varusmiespalvelusta ja armeijan oloja realistisesti kuvaava "Kenttä ja kasarmi". Se sai heti tuoreeltaan murskaavaa kritiikkiä esim Tulenkantajien Olavi Paavolaiselta, joka väitti sitä peräti epäisänmaalliseksi. 30-luvulle tultaessa Haanpäällä olikin jatkuvia vaikeuksia saada teoksiaan kustannetuiksi.

Tunnetuin romaani "Noitaympyrä" kirjoitettiin jo 1931, mutta julkaistiin vasta 1956 kirjailijan kuoltua. Näitä nk postuumeja julkaisuja tuli Haanpäältä sitten enemmänkin, johtuen kaiketi siitä, ettei niitä aikojen muuttuessa nähty enää niin vaarallisina ja turmelevina. Romaaneista mainittakoon vielä toinen, 1935 ilmestynyt "Isännät ja isäntien varjot".

Sitten jotakin siitä ajattomuudesta. Haanpää haki oman aktiiviaikansa aiheet ja teemat 20- ja 30-luvun Suomesta, joka oli tuohon aikaan melkoinen levottomuuspesäke. Kansalaissodasta oli vasta 10 vuotta, oli köyhyyttä, työttömyyttä ja kurjuutta, Lapuan liike oli voimissaan, maa näkyi valitsevan fasismin ja kommunismin väliltä ja silti ihmisillä oli voimakas tahto haluta parempaa, elää ja selviytyä. Eivätkä nuo ristiriitaisuudet  ole mihinkään kadonneet, historia toistaa aina itseään ja vitsejään. Samoja asioita repostellaan yhä tätä nykyä.

Aikoinaan Pentti hengaili paljon taiteilijoiden ja kirjailijoiden muodostamassa ryhmittymässä Kiila. Esim Arvo Turtiainen ja Elvi Sinervo kuuluivat siihen ja se oli vahvasti vasemmistolaissuuntautunut, joskaan tuskin se poliittinen puoli Haanpäätä paljoakaan kiinnosti niin kuin ei uskontokaan sen puoleen. Kenties Kiilan jengissä oli vain paremmat bileet.

Myöhemmissä teoksissa kuvataan muun muassa sotien aikaa ja luonnollisesti sodan vastaisuus nostaa päätään. Kuriositeettina kerrottakoon Haanpään menneen naimisiin välirauhan aikana 1940. Kun lähes kaikki muut Kiilan jäsenet istuivat jatkosodan läpi "turvasäilössä" vakaumusten tähden, Haanpää itse palveli rintamalla ja siitä saivat ideansa nämä sotarintamakuvaukset niin kuin "Korpisotaa" ja "Kymmenen miehen saappaat" .

Monet nykykirjailijat, miesprosaistit etupäässä, ovat sanoneet esikuvakseen ja merkittävimmäksi uranuurtajaksi nimenomaan Haanpään. Joskus sitä miettii, että olisivatko nämä Hotakainen, Tervo, Raittila tai edes Huovisen Veikko koskaan kirjoittaneet lausettakaan, jos muuan Pentti ei olisi koskaan elänytkään. Tai olisiko tämän kirjoittanut itse?

Uuno Hiukka 5.8.2014