Edelliseen kirjoitukseen viitaten olen tuntenut ääretöntä helpotusta, kun lätkäkisat vihdoin viimein päättyivät. Hopeamitaleihin on tyytyminen, itse asiassa ne ovat suuri saavutus, sillä emmehän me kansakuntana helvetin tuuliin haihtuneet, vaikka finaalissa kävi käpyläinen. Urheilu on vain urheilua eikä sitä pidä sotkea liian suuriin asioihin.

Tässä ihmettelin, miksi televisiosta alkoi virrata Kummeli-uusintoja. Sitten sain ymmärtää, että kyseiselle ryhmittymälle tulee 25 vuotta täyteen. Itsekin aikoinani näin nuo ensimmäiset osat kesällä 1991, vaikken silloin todellakaan ymmärtänyt enkä seuranneina vuosinakaan, mikä siinä touhussa on niin merkille pantavaa jos kohta oivallista. Tosin ajankohta taisi tuolloin olla otollinen kolmikon yksinkertaisemmalle tyylille. 90-luvulla tarkkaan käsikirjoitetut ja ammattinäyttelijöiden toteuttamat showohjelmat sekä nk Spedehuumori alkoivat painua menneisyyteen - joten jollekin uudenlaiselle tuli äkkiä tarvetta. Uusille parroille ja peruukeille.  

Kahilainen, Silvennoinen ja Hela eivät olleet ammattinäyttelijöitä vaan muusikoita. Heillä riitti toki monen kirjavaa rekvisiittaa, tarttuvia hokemia ja hivenen slapstickiä sekaan, mutta ei uponnut. Vähän vanhempana ja tätä nykyä sen hyväksyy kyseenalaistamatta, vaan johtunee kai siitä, että iän karttuessa alkaa uskoa ennen olleen kaiken paremmin tai parempaa. Ne sketsisarjan ensimmäiset kaudet olivat vankasti nuoremman väen suosiossa. Yläasteajoiltani muistan yhden todellisen kummelifanaatikonkin, joka toisten pyynnöistä huolimattakin hoki alinomaa "kyllä lähtee" tai "do diin".

Melko pienestä alkunsa saanut tarina kasvoi paljon vuosien mittaan. Sketsisarjoja taisi olla kaikkiaan 7 tuotantokautta ja 1 eri nimellä. Teemasarjoja 3 (Lihaksia ja luoteja, Lääkärit tulessa ja Jurismia). Elokuvia 5. Novellikerrontainen Kummelistories, Kultakuume, jossa on parhain tarina, pikareskikertomus Jackpot, Alivuokralainen ja V, jota en olekaan toistaiseksi nähnyt. Levynkin tekivät. Vuodet vierivät, ajat muuttuivat, silti tyyli pysyi samana. Mitä sitä muuttamaan.

Kiintoisaa sen sijaan on huomata, että 2010-luvulla on taas palattu siihen käsikirjoitetumpaan ja ammattilaisten toteuttamaan show-formaattiin. Kuten nämä Putous ja Suomen Saturday Night Live. Niin se bumerangi takaisin kulkeutuu.

Uuno Hiukka Koskella Tl 24.5.2016.