Marraskuun edetessä on tapahtunut paljon. Trumpista tuli vastoin kaikkia ennakko-odotuksia herra valkoiseen taloon (tosin perheensä kuulemma pysyy paikoillaan toistaiseksi) eikä sen perästä lie kulunut vuorokauttakaan, etteikö asian tiimoilta ole jotakin tiedotettu. Mielenosoituksia, vaatimuksia äänten uudelleenlaskennasta joissain osavaltioissa etc. Vaikuttaa aika samalta kuin aikoinaan Ranskan kansanäänestyksessä EU:n perustuslaista. Itsetietoinen rahvas äänesti vastaan ja maan silloinen pressa Jaakko Chirac päätti ilmaantua televisioon toteamaan: "Jumalauta immeiset! Äänestitte väärin!" Sitten potkaisi tyhjää Fidel Castro. Tuo parrakas, sikarin tupruttelija, Kuuban trossauksen pääpukari 1959. Hän on juuri sitä harvojen valikoituneiden possea, joiden loppua joko itketään tai juhlitaan. Toisten konna on toisten sankari, kuikuili tätä maailmaa sitten kuinka puolueettoman suodattimen kautta tahansa. Mutta joulu aloittaa läjtölaskennan. Se on tällä hetkellä se suurin lohtu. Sekä ikävän karkottaja.

Yksi asia ei adventista huolimatta koskaan muutu. Tekopyhyyden ja moralisoinnin ehtymätön lähde alkoholi. Me suomalaiset otamme sen perin vakavasti, olemme sitten viinalle persoja tai emme. Tarvitaan alinomaa uusia lakeja, vuoron perään veronkorotuksia tai laskuja, ohjeistusta, valistusta, valitusta ja kauhistelua, koska meillä on itsestämme semmoinen käsitys, ettemme osaa viisasta juomaa käyttää. Jälleen on uusi alkoholilaki tekeillä. On erikseen niin sanottu eurooppalainen, sivistynyt juomakulttuuri hillittyine viininlipittämisineen ja toisaalta kotimainen, jossa annetaan mennä vaan kurkusta alas vaikka viimeiset siemenperunat, kun alamäki alkaa. Itsekään en kuppiin sylje mutten sen puoleen moralistien marinaakaan puolla. Poliitikkoja kun kuuntelee, saa vaikutelman, että perustallaajan tissuttelu on traagisempaa kuin nk herrojen ruhtinaiden porsastelu. Perusteena etupäässä, että kun se tavallinen palkantuhlaajien keskusliiton jäsen ryyppää itsensä sairaaksi ja hautaan jo hyvissä ajoin ennen keski-ikää, niin voi sitä tekemättä jääneen työn määrää, joka on yhteiskunnalle kalliiksi käynyt. Ei siinä kuitenkaan mitkään pykälät auta. Kyllä tämäkin asia lähtee lopulta yksilöstä itsestään. Usean muun asian tavoin. Jokainen päättää itse tykönään mitä elämälleen tekee itselleen. Että ottaako. Vaan jos otat, niin... anna mullekin. Muistakaa pysyä kiireisinä.

Hyvää talvisodan syttymisen vuosipäivää 30.11 toivottaa Uuno Hiukka