Miten menee?
Tuntuuko vielä luopumiselta?
Teillä taisi lomat alkaa jo puolitoista viikkoa ennen kuin meillä. Mutta eihän siitäkään niin kovin pitkä aika ole.

Heidi haastoi blogittamaan kuulumisia.

No, ystävät.
Minussa on iso hiljaisuus.
Sellainen kesäpäivänraskas, raukea.
Istuskelen kämpän ikkunalaudalla. Selailen vanhaa pahvikantista Seikkailujen laiva -kirjaa, ja lapsuuden kesät havisee ympärillä.

Käveltiin eilen torirantaa, minä ja Anna.
Näin rannassa Ismon, joka otti valokuvia, ja ehkä kuulin Lauran naurun. En ole varma.

Porukka oli iso, en uskaltanut tulla häiritsemään. Mutta tuli sellainen tunne, niin kuin pieni häivähtävä lämpö: Täällä ne on kaikki. Saman taivaan alla, pienessä tuulessa.
Ja kesä kaikilla.

(Minä olin se ruutuhameinen tyttö, jolla oli pienet valkoiset kengät. Tai ehkä se oli enemmän Edith - se kun pitää sellaisista vaatteista.)

Muistatteko muuten, mitä aioin syksyllä?

Oppia rakastamaan.

Taisi muuten olla aika kova tavoite yhdelle vuodelle.Ei aivan onnistunut, mutta ehkä vähän sinnepäin. Hirveästi uusia asioita huomaa, mutta ei tule viisaaksi niistä... vain pienemmäksi muuttuu. Hassua.

Mitä opitte taidekouluvuonna?

Hengityksen?

Se on muuten paljon.
Moni ei opi ikinä.

Haapapuu hengittää ikkunan takana. Kohisee aivan vähän. Puun varjo tekee ruohoon värettä.
Minulla on vanha pahvikantinen, kuppi teetä. Ja vielä kesää jäljellä.

-Edith-