Alkuun heti Ville Rannalle kovasti myöhästyneet onnittelut sarjakuvafinlandiasta.

Itseltäni menivät nuo Tampere Kupliin tohinat viime kuun vaihteesta sivu suun. Taas.

Olen jo vuotena parina harkinnut Tampereella käyntiä, varsinkin kun olen merkille pannut kuinka merkittävä se lie usealle saman opinahjon käyneelle. Silti jotenkin sitä ei vain muista. Jos kohta ei paras mahdollinen ole ajankohtakaan.

Pääsiäinenkin on tältä vuodelta kärsitty menneeksi. Nimenomaan, koska kärsimyksestähän tuossa viikossa on perimmiltään kyse aivan kuten koko kristinuskossakin. Kärsiä pitää ja olan takaa, jotta voi tuntea riemua hyvällä omatunnolla.

Itseltäni pyhät kuluivat etupäässä pyöräilyn merkeissä. Kalseiden öitten saattelemana on kevät jo kukoistukseen puhjennut - eikä millään mittarilla yhtään etuajassa. Tuulenpuhurit henkivät tänään ehkä pohjoisesta, huomenna kenties lounaasta ja kukaties ylihuomenna idästä. Sivuteillä harvakseen ohi kiitävät autot nostattavat "tuoksua" tien pinnasta. Pölypilven niin kuin asia meilläpäin on ilmaistu. Paikoin tunkee puun haju sieraimiin siellä missä on kaadettu pölliä pinoon tien ohessa. Missä ennen sijaitsi ryteikköä, ei toljota enää kuin rippeitä. Samaisella väylällä saattaa nähdä jopa metson pyrähtävän matalaan lentoonsa. Sen todistin, enkä muuten ole moista kirjavaa kanaa ennen omin silmin nähnytkään. 

Juhlat sen jatkuvat. Enää viikko vapunaattoon tästä päivästä.

Rattoisat Vaput itse kullekin säädylle toivottaa

Uuno Hiukka 23.4.2014