En ole kuukauteen ollut mukana. Touko-kesäkuu on ollut kiireistä aikaa ja lämmintä on riittänyt. Tulen nyt katvealueelta tällaisella värssyllä, jolle piti keskiä kiireessä nimi. Ristin sen Ukonilmaksi.

 Pitkän helteisen jakson jälkeen iski ukkonen. Kimautti niin, että ikkunanruudut helisivät, kädet tärisivät, huulet värisivät eikä minulla ollut yhtään itseluottamusta, se oli silkkaa kidutusta.

 Asiaan ei liittynyt muuta kuin alkusysäys mikä ei ole sama kuin äkkipysäys. Paremminkin päinvastoin. Kahviin korppua kastoin, muutoin olin tyhjin vatsoin. Katsoin ja näin nälkää. Vatsanahka kosketti nahkaa selkää. Mua rääkätkö enää älkää. En minä pelkää vaikka epäilen että tulevana yönä tuskin lepäilen. Mistään muusta varma ole en.

 Ihmettelen, ystäväni kehottaa että ihmettelisi en. Partani kasvaa rehottaa, ystäväni myös kehottaa ja ehottaa, jos vaikka pois sen ajelen.

 Ukonilma jatkuu. Asunnon valtaa ruudinkatku, johon en varautunut ensinkään. Missä oudossa ilmatilassa lensinkään, kun en mokomaa muistanut. Vastuistani olen sujuvasti luistanut ja usealta työmaalta laistanut, rehkiminen ei ole maistanut. Tänään ei edes aurinko ole paistanut.

 Jotain muutakin halusin sanoa enkä vain armoa anoa. Kerron: tiesittekö, oletteko kuulleet, että Turku on kaupunki, jossa Aurajokeen heitetään polkupyöriä ja puistonpenkkejä. Turkulaiset ovat, joille joka puolella hymyillään eivätkä he tiedä mistä syystä.

 Oulu on kaupunki, josta tiedän vain rautatieaseman ja linja-autoaseman, koska ne ovat vieri vieressä alikulkutunnelin verran etäällä toisistaan.

 Tampere on se asema, jossa usein joutuu junaa vaihtamaan, jos matkustaa pohjoisesta kotiin päin. Tampereelle otin kerran vastaan uuden vuorokauden, siitä oikein pitänyt en.

 Helsinki on se alue, jossa en ole käynyt vuosiin. Nykyajan menestyjät Helsinkiä suosii, minä en ole käynyt vuosiin. Lienee koko kylä pantu uuteen kuosiin.

 Ukonilma jatkuu. Jatkuu ja hetken perästä tulee vettä, taivaalta valuu niin kirkasta vettä että luulisi olevan vallan viinaa. Vesi valuu ja ihmiset, jotka äsken kuivuudesta kärsivät, sitä palavasti haluu. Elämä ilman kirkasta viinaa on rietasta piinaa. Syksyllä kun kuivuuden sivuuttaa halla, huojennun urakalla, päättyy viimein tyhjäntoimittajan päivät taivasalla.

 Päättyy ukonilma, saapuu viimein Onni, rahaa taskussa tonni.

 Onni saapuu luokse Hilman. Hilma ei ole tänään täällä kovinkaan anteliaalla päällä. Joten Onni saa olla vallan ilman.

 Sellainen värssy. Ja elokuussa on taas suunta Liminkaan.

 Oskari