Olen näemmä päivän myöhässä. Se oli eilen jo. Vasta jokin aika takaperin selvisi (minulle), että tässä kuussa on tuo ylimääräinen päivämäärä, minkä joka neljäs vuosi karkausvuosi teettää.

Sitä halusin sanoa Elias Lönnrotista, että melkoisen työn teki hän. Kalevala on siitä merkillinen eepos, ettei sitä varsinaisesti kirjoitettu vaan se kerättiin kokoon. Pitkät keruumatkansa Lönnrot joutui jalkaisin taivaltamaan Itä-Karjalaan saakka. Vasta sieltä löytyivät ne joikaajat, joita Hämeessä ja Savonmualla ei enää näkynyt. Alueelle, joka ei ole milloinkaan Suomea ollutkaan, vaan mistä ei 1800-luvulla vaikuttanut sivistysvyöry vielä ollut hävittänyt perinteitä. Eestiläinen Oskar Kallas (Aino Kallaksen puoliso) teki samaa kotimaassaan joitakin vuosikymmeniä myöhemmin.

Mieltäni vaivaa ajatus. Jos tätä nykyä joku saisi päähänsä tunkeutua maakuntien katveeseen modernia Kalevalaa keräämään. Ei välttämättä värssykokoelmaa, mutta vaikka semmoista johon kerättäisiin ihmisten sepittämiä kertomuksia rivouksia jne. Tietysti kaikenkirjavia antologioita jo on olemassa. Mutta mikäli joku todella ottaisi ja lähtisi  sekä kärsisi nahoissaan päähänpistojensa seuraukset kuten nälkää.

Sellaista tuskin tullaan näkemään, vaan kovasti vaivaannuttava mielijohde. 

Sitäkin kiitollisempi sietää tänään olla, kun helmikuu loppuu kuin seinään. Toivottavasti keväästä ja kesästä tulee kaunis tai ainakin juhannuksena olisi vähemmän lunta.

Uuno Hiukka Koskella T.l 29.2.2012