Tulee kevät. Varma merkki siitä on minihameet. Näin tänään kuusi. Sitten alkoi väsyttää enkä jaksanut enää katsoa ihmisiä ja varsinkaan, mitä heillä on päällään. Toisena varmana merkkinä pidän lumensulamista, mutta se ei ole läheskään yhtä varma kuin ensimmäinen.

Muutin uuteen asuntoon. Siellä on sauna, ja paljon puuta. Ulkoseinätkin on puuta. Riikka asuu yläkerrassa. Minun lisäksi siellä on Olli ja Pekka, sekä kolme kissaa. Kissat on ihania.

Minun jalkani ei toimi hyvin. Käveleminen sattuu, mutta onneksi vasta kahdensadan metrin jälkeen. Siksi pääsen liikkeelle ja vasta matkalla kiroilen ja irvistelen. Lähinnä kumpaakin sen takia, että se on hauskaa. Kylmällä ilmalla jalkaterällä on vaarana paleltua.

Olen kirjoittanut yhtä pitempää juttua. Ei ollenkaan runoa. Ihan toisesta laidasta, tai no ei ihan kun en oikein osaa erottaa aina runoa ja proosaa toisistaan. En uskalla kertoa siitä tekstistä mitään. Paula kysyi tänään ensimmäisenä ihmisenä, että saako sen lukea.

Ei.

Taidan pitää vastauksen noin selkeänä vielä tovin.

Tein havainnon omista tauluistani. Kun sellaisen laittaa seinälle, ei sille seinälle enää mahdu muita tauluja. Oli taulu minkä kokoinen tahansa. Hannan kämpässä on yksi. Otin siitä kuvan, jota en saa tänne esille. Nännännää.. Vittu.

Hannan talon käytävässä haisee möyhy. Haju on aika oksettava.

No tämä on taas tämmöstä vääntämistä. Mää eilen kirjoitin kaksikymmentä a4:sta käsin ja nyt minulla ei ole juurikaan sanottavaa. Oikeastaan aloin kirjoittaa lähinnä siksi, etten ole ollut netissä viikoon ja missään ei ollut tapahtunut mitään ja minulle ei ollut tullut mitään henkilökohtaista postia, joten päätin auttaa itseäni kirjoittamalla jotakin nettiin. Tyhmä idea kun ei vain ole oikeastaan mitään varsinaista asiaa. Joitakin hassunhauskoja juttuja lukuunottamatta, mutta niissä ei ole mitään tolkkua niin en viitti niitä edes kirjoittaa. En pidä niitä mitenkään ihmeellisinä. Kirjoitan vaikka yhden niin pääsen varmuuteen tästä.

Pikkumaiset ihmiset ovat idiootteja. Kaikki mitkä leikkivät olevansa edellä, ovat pahasti jäljessä. Kun kävelen kauppaan etäännyn toisesta. Kun kaadun ja joku sanoo, että hän on kaatunut minua ennemmin ja siksi tietää, miltä se tuntuu, on typerys. Ai miksi? Totta kai hän on kaatunut, mutta hän kuvittelee jokaisen kaatumisen olevan samanlainen. Jos kaatuu uudelleen, eikä vieläkään tajua sitä erilaiseksi on supertyperys.
Nyt miksi näin vaahtoan tästä. Typerältä näyttäminen ja typeräksi tekeminen ja typeryys ovat hassuja asioita. Kun katsoo vain ihmisten fiksuutta ei tule koskaan näkemään typeryyttä. Varsinkaan omaansa.

Ah.. Ympäripyöreää. En halua loukata edelleenkään ketään, vaikka minua olisikin loukattu. Se on minulta typerää. Eikä oikeastaan edes kilttiä. Varsinkaan itseäni kohtaan. Ruosk Ruosk! Piiskaan itseäni kuin ennen vanhaan. Haa Haa Haa! Tänään eräs Erkki, teki itsestään viisaannäköisen kun sanoi että on joskus ollut yhtä typerä kuin minä. Olen ollut typerä jo ennenkin ja huomannut sen hauskaksi. Olin muuten lainata runoutta, mutta tajusin, etten tykkää monestakaan runosta tai runoilijasta. Todistin sen käymällä kirjastossa ja ottamalla hyllystä sattumanvaraisesti runokirjan ja lukemalla muutaman kolmannen kohdalla olin niin masentunut, että lopetin. Halusin olla väärässä. Haluan aina olla väärässä. Se on hauskaa.

Jos jaksaisin tarkentaisin puhettani edelleen pykälän kun en todellakaan ole tyytyväinen kirjoitukseeni mutta en jaksa nähdä vaivaa. tai että haluan vielä olla ihmisten kanssa kai väleissä, vaikka enhän minä siitä kylläkään mitään enää kostu. Kun minusta näiden tapausten kohdalla ei joka tapauksessa pidetä kuitenkaan. Aion vain olla tahdikaampi. Tai jotakin.. Peloissaan, ettei joku hyväksy tai jotakin muuta paskaa.

Oikeastaan välttelen liikeellelähtöä koska jalkani on edelleen kipeä. Se oikeastaan johtuu tiukasta perseestäni. Tai olen kuullut, että se on hyvä. Itse olen aika häävi sitä arvioimaan vaikka joskus peilin ääressä olen sitä tutkaillut ja puristellut. Kyllähän se käsissä ihan hyvältä tuntui mutta edelleen se on mun perse ja kyllä! Perseen puristelu tuntuu hyvältä. Lihasten väliin on puristunut issias-hermo. Niin olen kuullut huhua yhdeltä avuliaalta baariminnalta. Kävin jo yhteen kertaan hoidattamassa sitä, mutta rahat loppu ja en saanut sitä ihan kuntoon asti. Olen edelleen tyylikkäästi 750 euroa velkaa. Se summa on vakio luulen. Aina johonin suuntaan 750 euroa velkaa. Se on minulle testi. Kun olen saanut maksettua sen,olen jollakin tapaa varttunut vastuulliseksi. Niin olen sen ajatellut.

Viikon päästä on tuparit. Jee! Tulkaa katsomaan sitä ihmeellisyyttä, että haluan oikeasti kotiin ja joskus jään ihan vain huvikseni vähäksi aikaa sohvalleni makaamaan. Katselen olohuonetta ja niin noi mun ihanat kämppikset on osasyynä siihen, että viihdyn. Tosin tuossa vasta tuli mittani täyteen ja sen takia möykkäsin toiselle vähän ehkä jopa epäreilusti mutta toisaalta juuri epäreiluudesta möykkäsinkin. Eipä siinä kummempaa.

Äh. En jaksa enempää. Ehkä tässä olikin jo. Ihan lopussa pääsin kirjoittamaan rehellisesti. Mulla siis on ollu hyvä päivä. Tajusin taas että miksi sitä kirjoitetaan ja että miksi juuri muille on kirjoittajien tekeminen tärkeää. se pitää tajuta uudelleen ja uudelleen. Se ei ole typeryyttä unohtaa sitä välissä, se on tuoreena pitämistä. Kunhan ei vain hätäile kaikki on hyvin siis. Jos on kerran ollut, ja sitten havainnut huonoksi ja hylännyt koko jutun. Se on typeryyttä. Uskokaa siis itseänne kun puhutte. Uskokaa mitä kuulette. Lähden irvistelemään kohti Alppilaa.

Ismo