Syntymäpäivät olivat ja menivät. Erityisiä juhlia en pitänyt. Helmikuu käynnistyi. Lunta tulee lisää ja lisää.
 Ajan nopea kuluminen tuo mukanaan kaikenlaista päänvaivaa. Iltaisin tulee katsottua South Parkia, joka huolimatta siitä, että on piirretty, on kielletty alta viisitoista vuotiailta. Päivät kuluvat tunneilla, iltapäivät arkisissa askareissa. Tänään imuroin huonettani osittain ja vaihdoin vuodevaatteet. Kuuntelen Red Hot Chili Peppersien levyä. Eritoten levyltä mieleen jää kipale "Give it away" ja peräti merkillisestä syystä.
 Kipale tuo mieleeni erään Kummeli-sketsin, jossa käytetään lentävää sanontaa "skifeti vei nau". Väärin lausuttu, tietysti, mutta eipä Anthony Kiediskään levyllä lausu hokemaa oikeaoppisesti.
 
Eilen meiltä kysyttiin kirjallisia esikuvia. Omalta kohdaltani ne ei eivät ole juuri muuttuneet, vain yksi on tullut lisää. Väinö Kirstinä. Miksikö Kirstinä. Lähinnä syystä, että Paavo luki jotain Kirstinän teosta viime syksynä bussimatkalla kun kiersimme ympäri ämpäri lähiseutua maakunnan taiteilijoihin tutustumassa. Edesmenneen Kirstinän runot ovat pitkiä ja ne hymyilyttävät. Minun itsenikin väitetään hymyilyttävän ihmisiä, itse en sitä tahdo allekirjoittaa, koska en pidä itseäni minään huumorikirjailijana. Enemmänkin olen sellaista pilke silmäkulmassa-tyyppiä ja kammoan elämänkäänteitä, joissa kenelläkään ei ole kivaa.
 
 Parhaillaan käymme läpi romaania. Romaani on myös minun lajini, ei tietenkään ainoa lajini, mutta se osa-alue mille uhraan eniten aikaa. Massiivisuudestaan huolimatta pitkä proosa ei mielestäni ole läheskään niin haasteellinen kuin lyriikka. Ollapa sellainen kirjoittaja joka ui lyriikan valtameressä kuin kalat vedessä.
 
 Muistelen tapausta tasan vuoden takaa. Kolme opiskelijaa katosi linjalta viikon sisään ja ryhmä kutistui alle kymmenen henkilön. Paavo tuurasi ja suri koska pelkäsi puhuvansa pian tyhjille seinille. Essi sanoi tämän vuoden ryhmää omituisimmaksi koskaan, tämän vuoden ryhmää on mahdoton hallita. Viime vuonna olimme helpompia käsiteltäviä. Oikeita Herran enkeleitä. Tänä päivänä seinämme ovat tyhjät, koulun seinillä ei ole yhtään taulua saati muunlaista taide-esinettä syksyisen taidejupakan jälkeen. Minä panin kaksi piirrosta seinälle, jotka jäivät jäänteiksi kuvituskursseilta. Sen sijaan meillä on soittimia.

 Soittimien tarkoitus ei ole vielä minulle selvinnyt. Mitä niillä aletaan tekemään. Runoesityksiä musiikin kera tai jotain vastaavaa kukaties. Keväämmällä on jälleen runoidols. Tekisipä mieleni osallistua ja kenties myös osallistun, mikäli saan auttavan tekeleen kyhätyksi. Tähän loppuun yhdestä syksynä kirjoittamastani runosta "Paremmista ajoista uneksiva pilvilautta".
 
 "Vesistöjen ja metsien jälkeen valkenee viimein Kirkonkylä
 ja keskeltä kylää löytyy itse kirkko ja
 kirkosta löytyy kesken vihkimisen alttarille hylätty Pirkko
 kostoa vannoo valkoisen hunnun taa pimitetty nainen
 jokaisen elämää juhlaa rakastavaa miehen painajainen"

Uuno Hiukka