Tunti töitä jäljellä tälle päivälle. Niin kuin huomaatte, olen erittäin kiireinen.

Oikeasti olen. Tai en, mutta pitäisi olla. Tai hötkyillä, että näyttäisi siltä, että olen.

No joka tapauksessa, kirjoittamisen suhteen kriisitän oikein urakalla. Minulla ei taida olla kirjaa mukana, missä pohdiskelen, mitä on runous ja miksi ihmeessä vaivaudun yrittämään sen kirjoittamista. Vastasin siihen ensimmäiseen: Runous on se hetki kun avaa sielunsa nähtäväksi, muille ja itselle. Eikä suinkaan sitä, että on mustetta paperilla.

Tässä oikeastaan lähes kaikki. Vielä, että.. Kun kääntää suuntaa väärään niin aina saapuu joku ystävällinen ja sanoo: "Mitä helvettiä sinä Ismo teet?" Sellaisille tahoille olen aikasen kiitollinen.

Ismo