Helteet riivaavat jo kesäkuussa. Pyöräillessä lyhythihainen paita liimautuu lähestulkoon selkänahkaan kiinni. Sateita ja ukkosia iskee varmasti pitkin suvea, vaan taitaa ne pahimmat paahteet vielä edestään löytää. Elokuussa kukaties.

Kirjoitustöitäni sillä ei juuri ole vaikutusta. Siltä osin toukokuu aika rattoisasti kuluikin. Orastava putki katkesi sen viimeisenä päivänä - noin viikon ajaksi ja hölmöstä syystä. Ikävältä tuntui se joka tapauksessa.

Se seitsemän vuorokautta olikin taas kärvistelyä perimmäisten asioiden vaiheilla. Onhan tämä ennenkin koettu ja ennenkin on vaikka minkälaisesta suosta noustu ja toisaalta taas katkeruutta sekä pelkoa siitä, että joko on tie pystyssä lopullisesti.

Enin mielipaha ei kumpua keskeytymisestä saati menetetystä aikamäärästä, vaan itsekurin ja rutiinien romahtamisesta. Ne ovat kohdaltani seikkoja, jotka eivät koskaan milloinkaan ikinä suhteellisiksi muutu.

Ne ovat kantava seinä ja kivijalka, joiden varaan työn eteneminen rakentuu.

Menossa on 4. versio samasta tarinasta, jonka parissa on kohta 18 vuotta pakerrettu. Niiden saatossa on ollut periodeja, jolloin on menty eteenpäin merkittävästi vaan myös jaksoja, joina sen on vain annettu olla. Väliin mahtuvat viimeinen vuosi yläasteella, oppisopimuskoulutus, varusmiespalvelus ja paljon paljon muuta, vaan kas kummaa, yhtäkään vuotta ei ole ohi kiitänyt, etteikö jotakin olisi tehty - eiköhän se vähän sillä lailla ole, että ihminen on eri aikoina eri asioista kiinnostunut.

Kun näin pitkään yhtä on väsätty, kyse ei välttämättä ole surullisen kuuluisasta Iisakin kirkosta. Se voi olla myös jonkinlainen kehityskaari. Kokeilevasta aloittelijasta vähä vähältä kohden parempia näköaloja.

1. ns. vihkoversio valmistui muistaakseni 1996, toinen 2005 ja kolmas, jonka tekovaiheita ehkä monet tähänkin blogiin kirjoittelevat aikoinaan todistaa saivat, 2008. Siinä on kolme osaa ja tällä hetkellä lähenen ensimmäisen loppuvaiheita. Muutokset edelliseen versioon nähden eivät tule olemaan merkittäviä, toivottavasti kuitenkin parantavat sisältöä.

Vasta tänään rohkenin ruveta uutta flowta herättelemään. Mitään onnistumisen tunnetta en saanut. Tosin en semmoista odottanutkaan.

Eivät nuo kello kaulassa saavu.

Mitä jatkoon tulee, siitä ilmoittelen myöhemmissä vaiheissa.

Hyvää, lämmintä ja aurinkoista kesäkuuta itse kullekin toivottaen!

Uuno Hiukka 

Koskella Tl   6.6.2011