Ohi kiitäneeseen Kalevalan päivään sopiva pulma, joka nytkin uhkasi nostaa tieni pystyyn, kun jälleen tälle foorumille ryömin kynnet verille rähjääntyneenä. Takki tyhjyyttä tulvillaan ja pää. Uteliaisuuttani katsastamaan, josko olisi kuukauden varrella sattunut jotain. Ei ollut. Totuuden ilmaistakseni vaikeaa tänne on enää mitään tulla päivittämään tai päivittelemään. Ainakaan mitään ajankohtaista tai sitten en vain kerro sellaista, jota kukaan haluaisi lukea saati kuulla. Tuntuu kuin kaikki mielenkiintoinen olisi jo kerrottu moneen kertaan, vaihtelevin muodoin.

Olen lukuisat kerrat harkinnut, pitäisikö tästä blogitouhusta heretä kokonaan. Mutta sitten taas ajautunut takaisin. Joko siksi, etten ole muutakaan keksinyt tai pääni sisäinen lamppu on palanut kirkkaana loistavaa ideaa. Niitäkin yhä syttyy, eikä sillä ole merkitystä kuinka usein. Olinhan taannoin jopa kokonaisen vuoden poissa eikä se tappanut innostustani, jonka muuten uskon kestävän läpi elämän vähän niin kuin maksankin. Sitä paitsi olen aina pitänyt jonkinmoisena hyveenä sitä, etten ole mennyt mukaan mihinkään sosiaaliseen mediaan. Jos niin olisi käynyt, niin tärviöllä olisin ja perin pohjaisesti.

Uuno Hiukka 1.3.2017