Arvatkaapa kuka kirjoittaa täällä! Lueskelin vanhempien luona käydessäni joitain omia tekstejäni ja kansion väliin olin kauniisti asetellut blogin käyttäjätunnuksen ja salasanan. Silloin monta vuotta sitten olin vielä niin fiksu.

 

Kuuntelen Nightwishiä, sitä vanhaa ja oikeaa, ja mietin mitä ihmettä kirjoittaisin. Ihmeitä kyllä tuskin, mutta mitä muuta... Mitä minulla on kerrottavaa? En ole enää kirjoittanut, paitsi runoja aina välillä. Kaikki muu on jäänyt. Ne Limingan aikaiset tekstit joita luin... ne tuntui niin vierailta. Ihmettelin, olivatko ne sanat oikeasti minun päästäni tulleita, minun läppärilläni kirjoitettuja. Paperille laitettuja, oikeita. Minusta on luovuus kai kadonnut. Töissä sitä sai välillä käyttää, sitä omaa osaamista. Muuten se on kadonnut, eksynyt luotani.

 

Tekstejä lukiessani muistelin Liminkaa. Kävelemääni reittiä kaupalle, Arvolan olohuonetta. Kivikoulua. Miten siitä kaikesta tuntuu olevan niin kovin pitkä aika? Aivan kuin se alkaisi nyt jo kadota muistista. Vuosi oli elämäni paras... Aamulaulut/-musiikki, vihani harjoitussivuja kohtaan. Oma nurkkaukseni sohvalla. Haluaisin nähdä Annin.

 

Miksi nykyään jokaista sanaa joutuu odottamaan, miksei teksti vain solju minusta ulos? Olenko minä muuttunut vai johtuuko se ympäristöstä? Liminka sai minut kirjoittamaan. Kivikoulu ja ihmiset. Essi. Vanha silta. Miksei niitä voisi saada takaisin edes vähäksi aikaa...

 

En mielestäni näytä, ainakaan enää, "taidekoululaiselta". Töissä sain kuitenkin kuulla siitä eräältä ihmiseltä, hyvässä mielessä. Kun kävelin pihalla, hän saattoi sanoa, että osasi kuvitella minut Taidekoulun pihalle. Limingassa hän kertoi nähneensä taidekoululaisia, että heidät tunnisti heti katukuvasta, Minä kuulemma näytän samalta. Ehkä se ei koskaan lähde minusta, ehkä Kivikoulu ympäristöineen on ikuisesti ainoa oikea kotini. Taidekoululainen. Eihän se kuulosta pahalta?

 

 -Marjaana, joka laittaa soimaan Apocalypticaa ja nauttii.