Näyttäisi siltä, että sunnuntai on sopivin päivä laittaa uusi kirjoitus blogiin. Katsotaanpa hieman, mitä tapahtui menneellä viikolla. Uusi ryhmäni alkaa saada juonen päästä kiinni. On ollut treenikirjoitusta ja treenikirjoituksen yhteydessä on lyöty päätä maanantaista perjantaihin. Torstaina peliin tuli mukaan prosessipäiväkirja ja kuvapäiväkirjakin on taas ajankohtainen vuoden tauon jälkeen. (Viime vuotinen, kuulostaako tutulta.) Perjantaina oli ensimmäinen tekstipaja. Oma tekstini kulki nimellä tekstinäyte. Sellainen niukka ote "oman projektini" kesäsadosta. Essin mielestä liian niukka. Sen keskeltä löytyi riimiruno, jota en itse ollut huomannut - koska en sitä tarkoituksella sinne sijoittanut- mutta Mannisen Jari sen huomasi. Niin tosiaan, prosaistit, tarkkailkaa tekstejänne. Suomen kielen verbit ovat kaikki niin samasta puusta, että jäykän proosan seasta saattaa pistää esiin virkistävä värssy.
 Kiitos ikivanhan kieliperimämme.
 Ja onko peräti niin, että minä olen ollut läsnä joka tunnilla paitsi viime perjantain iltapäivällä, jolloin ruokailun jälkeen vedin jalkaani pyhäpöksyt ja lähdin Ouluun.
 Laura kävi Limingassa  torstaina. Essi sitten ihmettelee jälkeen päin, miksi kaikki entiset oppilaansa tahtovat Liminkaan takaisin ja käyvät kylässä vähän väliä. En tiedä sitä itsekään säntillisesti selittää.
Niistä kaikista on varmaan tullut sellaisia Rauhan ja Rakkauden lapsia. Ja tulemme tänne syleilemään maailmaa, koska arkinen aherrus on raskasta. Itseäni en tässä yhteydessä laske entiseksi oppilaaksi.
 Keitäs ei ole vielä käynyt. Niin, Anni ja Ismo eivät ole vielä käyneet. Olihan niitä muitakin, mutta lähinnä näitä kahta odotamme.
             Oskari Peltola