Enpä ole ilmoittanut vähään aikaan itsestäni mitään. Siihen on ollut yksinkertaisesti syynsä. Ei ole tapahtunut mitään merkittävää. Paitsi eilen aamupäivällä, kun hain postista takaisin yli kuusi viikkoa matkassa olleen käsikirjoitukseni, joka oli ollut Nuoren Voiman Liiton reposteltavana. Sitä olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Nyt matkassa oli koko käsis (431 liuskaa) ja se teki odotuksesta vieläkin mielenkiintoisempaa.
 
Kun saatoin sitä lähtökuntoon viime kesänä, se oli pakko entrata perin pohjin. Limingassa se ei  viime lukuvuonna ottanut onnistuakseen. Tekniikka petti ja aika loppui. Oli se melkoinen urakka kun ottaa sivumäärän huomioon. Arvosteluhan NVL:ssa maksaa sivumäärän mukaan, mutta kyse ei ollut rahasta eikä toisaalta myöskään turhasta suureellisuudestakaan. Määrä ei ole laatua tärkeämpää
 Jos tulee semmoista paljon mistä ei haluaisi tinkiä niin antaa mennä vaan. Tuskin kenelläkään on ajatushanat jatkuvaa syöttöä avoinna, vaikka olisi kuinka lyhyeen ilmaisuun vihkiytynyt alansa osaaja.
 Lasku oli kyllä suolainen. Maksoin sen pitkin hampain.

Edellinen arvostelu käsitti 3 liuskaa, nyt tuli 6. Arvostelijan nimeä en viitsi mainita, se kuulunee yksityisyyden piiriin. Merkillisen hyviä liuskoja kuitenkin ovat enimmäkseen. Moitteita tuli esim toisteisuudesta mutta niistä en häkelly. Käsis meni hetimiten erään toisen ihmisen luettavaksi.
 Koetin soittaa asiasta Essille tuoreeltaan, arvelin hänen olevan kiinnostunut.
 Hän ei vastannut, lienee kai minut jo onnellisesti unohtanut. 
 
Tiedän, että vielä on paljon tekemätöntä työtä jäljellä, joskin minulle on vielä epäselvää, miten lähtisin liikkeelle, neljänteen versioon. Puhumattakaan siitä, missä sen tekisin, sillä kotioloissa ja käsillä olevalla tekniikalla se tuntuu aika vaikealta. Minulla ei tunnu olevan kiirettä. Muutoinkin elämä soljuu eteenpäin ilman liikoja paineita. Pohjoinen ja Liminka hyökkäävät öisiin uniin merkillisissä tunnelmissa ja useissa hahmoissa. Kaipaanko sinne takaisin? Sanotaan näin että kenties ikävöin joitakin henkilöitä, joihin yhteydet katkesivat. Asuntolaa en kaipaa enkä niitä ainaisia rahahuolia, kun kaikki asiat olivat viime keväänä hinnoissaan. Lopulta huomaan, että paluuta ei ole, ei tällä hetkellä. Millään tasolla.

                                                    Uuno Hiukka Koskella Tl 14.10.2008