Olen pannut merkille, ettei päättyneenä vuonna tähän blogiin ilmaantunut yhtään artikkelia. Ei edes mitään, joka olisi millään tavalla hiljaisuutta häirinnyt. 2015 lepää jo sovinnolla haudassaan, 2016 tuskin vielä kunnolla alkuun päässytkään.

Haluan nyt kiinnittää huomiota kolmeen merkkihenkilöön, jotka keskuudestamme viime vuonna poistuivat.

Ensinnäkin kirjailija, Veijo Meri (1928-2015). Viipurissa syntynyt eli Karjalan poikii. Perin merkillistä. En ole tutustunut hänen tuotantoonsa, mutta itselleni on jäänyt semmoinen käsitys, että hän oli yksi parhaimmista modernisteistamme.

Ellei sitten parhain heistä. Siis niin kutsutun sotasukupolven jälkeen syntyneistä tekijöistä, jotka ensin muuttivat sekä kehittivät proosaa ja lyriikkaa uuteen suuntaan 50-luvulla ja ottivat sitten "kentän" kokonaan haltuunsa 60- ja 70-luvuilla. Kunnes uusi merkittävä suuntaus ja polvi valtasi alaa itselleen.

Meri kirjoitti paljon historiasta. Kansalaissodasta, toisesta maailmansodasta vaan myös Aleksis Kiven eri elämän vaiheista. Romaaneja, näytelmiä, runokokoelmia. Erityisen tunnettu hän oli kuitenkin esseistään.

Tunnetuimpia teoksiaan ovat Manillaköysi (tunnettu myös tv-elokuvana vlta 1975) sekä Peiliin Piirretty Nainen.

Tyylillisesti merkille pantava Meri oli siitä, ettei hänen proosansa sisältänyt mitään "turhaa". Hän jopa kehotti jossain yhteydessä draaman tekijöitä ja näytelmäkirjailijoita olemaan käyttämättä adjektiivejä lainkaan.

Toiseksi on Hämeen Hitain Simo Salminen (1932-2015). Syntynyt Vanajalla, joka on osa nykyistä Suur-Hämeenlinnaa.

Salminen muistetaan parhaiten niin ikään jo kuolleiden Spede Pasasen ja Ere Kokkosen komedioista kuten Uunoista insinjööri Sörsselssöninä ja tohelona yksityisetsivänä Simo Seivästönä Koeputkiaikuisesta, jolla oli omat enkelit niin kuin Charliella. 

Komiikan lisäksi hän harjoitti lasinpuhallusta, kuvanveistoa (alkuperäinen Venla-patsas on hänen työnsä), levylaulajan uraa (tunnetuimpia levytyksiä Jukka Virtasen sanoittamat protestilaulu, pornolaulu ja allelujaa), pellehyppyjä alter egolla Liukas Lätkä sekä leipurin eli paakarin hommia. Simo oli luonteeltaan melko nöyrä eikä itseään juuri jalustalle nostellut, vaan ei toki jäänyt huomaamattakaan.

Monitaiturin viimeiset vuodet kuluivat hiljaiselossa Salossa, Varsinais-Suomessa.

Sovi ei tietenkään unohtaa Lemmy Kilmisteriä (1945-2015).

Iso-Britanniassa syntynyt mutta Yhdysvalloissa Los Angelesissa asunut Lemmy aloitti muusikon uransa 60-luvulla. Ehtipä vaikuttaa parissakin ryhmittymässä ennen kuin perusti motörheadin ja loppu onkin silkkaa raskaan rockin historiaa. Maineikkain pitkäsoitto Ace Of Spade, joka lienee julkaistu suurin piirtein samoihin aikoihin kuin tämän laatija on syntynyt, 70-80-luvun taitteessa.

Lemmy tunnettiin paheellisista elämäntavoistaan, huumeiden käytöstä ja ylettömästä pelaamisesta. Sanottiin, että Lemmyn veri tappaisi minkä tahansa elävän olennon.

Hän keräili melkoiset määrät historiallista esineistöä, lähinnä kolmannen valtakunnan ajalta. Esiintyikin useasti julkisesti natsiunivormuissa ja sai siitä hyvästä natsisyytöksiä, jotka puolestaan kiisti jyrkästi. Sanoi aina vain pukeutuvansa niin kuin itse haluaa.

Ja niin hän tekikin loppuun saakka. Eli kuten halusi, samantekevää mitä muut tuosta tuumivat.

Koskella Tl 10.1. 2016 Uuno Hiukka