Siellä oli paljon ihmisiä, jotka nauroivat ja moni meistä riisui vaatteensa pois, koska oli Halloween. Kivikoululla nukkuessa näin unta, että joku kävelee huoneistossa vihaisena. Hanna näki samoin. Seinät olivat valkoisia. Tilaa koululla tuntui olevan enemmän, varaa liikkua ja olla.

Nyt olen allapäin. Viikonloppu oli oikein mukava. Töissä en tällä kertaa odota, että hirviö nurkan takaa tulisi haukkumaan minut huonosti tehdystä työstä. Haluan vain pois. Sellaiseen paikkaan kuin Liminka, jossa ymmärretään varsin hyvin, jos ei juuri yhtenä päivänä ole parhaassa mahdollisessa terässä ja jättää siksi tulematta. Olkoon sosiaalisesti jotenkin arveluttavaa tai täysin hyväksymätöntä niin tämän puolivuotisen kokemukseni pohjalta voin hyvin rehellisesti väittää, etten yksinkertaisesti kestä jokapäiväistä työtä, jossa pitää olla paikalla, koska pitää olla paikalla. Ja että jokainen asia riippuu siitä mistä ikinä ja ettei asiat tapahdu ajoissa.

En siedä sitäkään, että joudun yleensä siihen pioneerin asemaan että pistän jonkun rakenteille. En kestä sitäkään, että joku on jo rakennettu osin, mutta pahasti vinoon ja minut pistetään korjaamaan, tietenkin hitonmoisella kiireellä. En kestä luokattoman huonoa työpanostani, mikä on tulosta hitonmoisesta kiireestä. En edes halua oppia sille, koska haluan mieluummin tulevaisuudessa olla huolellinen ja tehdä asiani hitaasti tunteella hauduttaen ja marinoida koko roska hiljaisuudella.

Huomenna on esitys paskiksessa. Aurinko paistaa ja sormeni ovat jäässä. Inhoan syksyä ja talvea. Ymmärrän hyvin, että jotkut pitävät tästä. Minä vain muutun itkuiseksi ja olosuhteista riippuen joskus kireäksi, vittumaiseksi ja sisäänpäinkääntyneeksi, valitan syksyllä ja talvella en edes tee mitään, kun en jaksa. Nyt töissäollessani minun on pakko. taistelen siis luontoani vastaan. Tiedän, että suostuin tähän itse. Sanoin itselleni: "no leikitään! Ollaan puoli vuotta aikuisia ja sitten ikuisesti lapsia jos ei aikuisuus maistu." Olenhan joskus jo tätä yrittänyt. Paska leikki. Paska idea.

Vali vali vali vali.. huuhh..
vali vali vali vali vali vali vali vali vali vali vali vali vali vali vali vali vali vali vali vali.. huuh
vali vali vali vali vali.. vali vali..

Ääh.. Olen jättänyt vain aamiaisen syömättä. Kaikki on oikeasti kunnossa, paitsi että on syksy ja ihmiset eroavat, tai kuolevat, mutta millekään näistä ei voi oikeastaan mitään, joten mitäpä niistä murehtimaan.

Ismo